Sierransirkku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sierransirkku
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Tangarat Thraupidae
Suku: Andienlyijysirkut Geospizopsis
Laji: unicolor
Kaksiosainen nimi

Geospizopsis unicolor
(d'Orbigny & Lafresnaye, 1837)

Alalajit[2]
  • G. u. cyaneus
  • G. u. geospizopsis
  • G. u. inca
  • G. u. nivarius
  • G. u. tucumanus
  • G. u. ultimus
  • G. u. unicolor
Katso myös

  Sierransirkku Wikispeciesissä
  Sierransirkku Commonsissa

Sierransirkku (Geospizopsis unicolor) on tangaroihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan laajalta alueelta Etelä-Amerikasta.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sierransirkkunaaras

Sierransirkku voi kasvaa 14–15 cm pitkäksi. Sukupuolet eroavat toisistaan ulkonäöltään. Sierransirkkukoiras on väritykseltään yksivärisen sinertävän harmaa ja osalla alalajeista on silmien ympärillä valkoiset renkaat. Vatsa ja rinta voivat olla hieman muuta ruumista vaaleampia. Lajin naaras on pohjaväriltään vaalean ruskea ja ruumiissa on tummemman ruskeita viiruja. Sierransirkun nokka on suhteellisen kookas ja muodoltaan kartiomainen.[3][4][5][6]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sierransirkkua tavataan Andien poikki Venezuelasta Argentiinaan asti. Lajin elinympäristöä ovat vuoriston heiniköt ja pensaikot. Laji elää yleensä 3 000–4 700 metrin korkeudella merenpinnasta. Sierransirkku liikkuu yleensä pareittain tai pieninä ryhminä ja sen ravintoa ovat siemenet.[3][4][5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Geospizopsis unicolor IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.10.2020. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Phrygilus unicolor (TSN 562051) itis.gov. Viitattu 8.10.2020. (englanniksi)
  3. a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America: The oscine passerines, s. 440-441. University of Texas Press, 1989. ISBN 978-0-292-70756-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.10.2020). (englanniksi)
  4. a b Nick Athanas, Paul J. Greenfield: Birds of Western Ecuador, s. 408. Princeton University Press, 2016. ISBN 978-0-691-15780-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.10.2020). (englanniksi)
  5. a b Steven L. Hilty: Birds of Venezuela, s. 805. Princeton University Press, 2003. ISBN 978-0691092508. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.10.2020). (englanniksi)
  6. a b Thomas S. Schulenberg, Douglas F. Stotz, Daniel F. Lane, John P. O'Neill, Theodore A. Parker III: Birds of Peru, s. 586. Princeton University Press, 2010. ISBN 9781400834495. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.10.2020). (englanniksi)