Siegfried Lenz

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siegfried Lenz
Siegfried Lenz vuonna 2004.
Siegfried Lenz vuonna 2004.
Syntynyt 17. maaliskuuta 1926
Lyck, Itä-Preussi
Kuollut 7. lokakuuta 2014 (88 vuotta)
Hampuri, Saksa
Ammatit kirjailija
Äidinkieli saksa
Pääteokset Saksantunti, Kotiseutumuseo
Tuotannon kieli saksa
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Siegfried Lenz (17. maaliskuuta 1926 Lyck, Itä-Preussi7. lokakuuta 2014 Hampuri, Saksa)[1] oli saksalainen kirjailija. Hän julkaisi romaaniensa ohella muun muassa novelleja, esseitä, näytelmiä ja kuunnelmia. Hän on toisen maailmansodan jälkeisen ajan merkittävimpiä ja luetuimpia saksankielisiä kirjailijoita.[2]

Lenz kutsutiin 1943 Kriegsmarinen palvelukseen, mutta hän loikkasi Tanskaan ja jäi 1945 lyhyeksi ajaksi sotavangiksi Schleswig-Holsteiniin.[3] Hän opiskeli filosofiaa, englantia ja kirjallisuudenhistoriaa Hampurin yliopistossa ja työskenteli opintojen ohessa toimittajana Die Weltissä.[2] Hän jättäytyi 1951 päätoimiseksi kirjailijaksi.[1] Hänen puolisonsa oli vuodesta 1949 Liselotte Lenz. Hän jäi leskeksi 2006.

Lenz on myöhemmin paljastanut olleensa innokas Hitler-Junge ja tajunneensa vasta sodan aikana, mistä oli kysymys. Hän piti kirjoittamista moraalisena velvollisuutenaan, mutta hänet sai kirjoittamaan myös syyllisyys siitä, että juuri hän jäi henkiin. Monikerroksissa tarinoissa on usein keskeisenä totuuden hetki, jolloin päähenkilön elämä muuttuu tai hän näkee olemassaolon dilemman.[2]

Lenz sai Saksan kirjakauppiaiden rauhanpalkinnon 1988 ja Frankfurtin kaupungin Goethe-palkinnon 1999.[1]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saksantunti (Deutschstunde), suom. Oili Suominen. Gummerus, 1973. 951-20-0348-1
  • Esikuva (Das Vorbild), suom. Oili Suominen. Gummerus, 1975. ISBN 951-20-1121-2
  • Majakkalaiva (Das Feuerschiff), suom. Oili Suominen. Gummerus, 1977. ISBN 951-20-1445-9
  • Sirkus saapuu ja muita kertomuksia Suloisten kylästä (So war das mit dem Zirkus), kuv. Klaus Warwas, suom. Kaarina Helakisa. W+G, 1979 ISBN 951-35-2034-X
  • Kotiseutumuseo (Heimatmuseum), suom. ja jälkisanat kirj. Oili Suominen. Gummerus, 1980. ISBN 951-20-2023-8
  • Hiljaisuus (Der Verlust), suom. Oili Suominen. Gummerus, 1983. ISBN 951-20-2399-7
  • Erään sodan loppu (Ein Kriegsende), suom. Oili Suominen. Gummerus, 1985 ISBN 951-20-2651-1
  • Harjoituskenttä (Exerzierplatz), suom. Oili Suominen. Gummerus, 1986 ISBN 951-20-2767-4
  • Sointikoe (Die Klangprobe), suom. Leena Vallisaari. Gummerus, 1997. ISBN 951-20-3732-7
  • Kiusattu (Arnes Nachlass), suom. Oili Suominen. Gummerus, 2001. ISBN 951-20-5731-X
  • Hetken hiljaisuus, suomentanut Markku Mannila. Gummerus, 2012 ISBN 978-951-20-8885-0

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Siegfried Lenz ist tot Spiegel Online. 7.10.2014. Viitattu 7.10.2014. (saksaksi)
  2. a b c Wich, Marja: "Tarvitsen tarinoita pystyäkseni ymmärtämään maailmaa". Parnasso, 2015, nro 3, s. 36. Otavamedia.
  3. Kurzvita bei Radio Bremen vom 8. Oktober 2014. (Archiv)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Becker, Leena: Siegfried Lenz Siegfried Lenzin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa 23.10.2014.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.