Šelonin taistelu
| Šelonin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Venäjän alueiden kokoaminen | |||||||
 Šelonin joki
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
Daniil Holmilainen |
Dmitri Isaakovitš Boretski | ||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
5 000 sotilasta |
20 000–40 000 sotilasta | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
ei tiedossa |
noin 12 000 miestä | ||||||
.svg){kind=small}
Šelonin taistelu käytiin 14. heinäkuuta vuonna 1471 Moskovan ruhtinaskunnan ja Novgorodin tasavallan välillä Šelonin joen varrella. Taistelu päättyi moskovalaisten voittoon, vaikka novgorodilaisilla oli huomattava miesylivoima. Käytännöllisesti katsoen Novgorod menetti itsenäisyytensä, ja siitä tuli osa Moskovan ruhtinaskuntaa.
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moskovan ruhtinaskunnan ja Novgorodin tasavallan välillä oli ollut konflikteja jo 1300-luvulta lähtien. Viimeisin oli johtanut vuonna 1456 Jaželbitsyn rauhansopimukseen, jota novgorodilaiset kuitenkin rikkoivat pyytäessään roomalaiskatolilaiselta Puola-Liettualta tukea. Moskovan ruhtinas Iivana III ja ortodoksinen metropoliitta syyttivät Novgorodia petturuudesta ja ortodoksisuuden hylkäämisestä. Liettualaiset eivät tulleet apuun, kun Moskova julisti sodan. Novgorodin ja Liettuan välinen sopimusluonnos löydettiin taistelun jälkeen.[1] Novgorod palkkasi Mihail Kiovalaisen johtamaan joukkojaan. Hän kuitenkin hylkäsi novgorodilaiset, kun he eivät suostuneet tukemaan hänen vaatimustaan Kiovan kaupungista. Tasavalta kohtasi Moskovan siis yksin.[2]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Novgorodin ja Moskovan armeijat kohtasivat 14. heinäkuuta 1471 Šelonin joen varrella. Novgorodin armeija koostui 20 000–40 000 miehestä, joista valtaosa oli huonosti organisoituja paikallisia miliisejä. Moskovalla oli vain noin 5 000 miestä. Alivoimasta huolimatta Moskova voitti taistelun ja surmasi 12 000 miestä. Moskova on ehkä liioitellut lukuja. Taistelun kulkuakin on vaikea hahmottaa lähteiden eroavuuksien takia, mutta näyttää siltä, että moskovalaiset houkuttelivat novgorodilaiset väijytykseen.[2] Novgorodilaisten perääntyminen oli kaaosmaista.
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kymmenen päivää Šelonin taistelun jälkeen osapuolet kohtasivat uudelleen Štšilinka-joen varrella. Novgorod kärsi jälleen tappion, vaikka sillä oli noin 12 000 miestä moskovalaisten noin 3 000:ta vastaan. Samana päivänä Iivana III teloitti novgorodilaisten komentajan, Dmitri Isaakovitš Boretskin. Rauhanteossa Novgorodin itsenäisyys pieneni. Novgorod ja sen vallassa olleet alueet liitettiin vähitellen Moskovan ruhtinaskuntaan vuoteen 1478 mennessä. Kyseisenä vuonna novgorodilaiset yrittivät kapinoida Moskovaa vastaan, minkä vuoksi Iivana marssi armeijansa kanssa kaupunkiin ja lakkautti sen viimeisetkin autonomian rippeet.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Paul, Michael C.: Secular power and the archbishops of Novgorod before the Muscovite conquest. Kritika, Spring 2007, nro 2. Slavica Publishers, Inc.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Paul, s. 262–263
- ↑ a b c Williamson, Mitch: Battle of Sheldon River 14 July 1471 5.10.2015. Weapons and Warfare. Arkistoitu .
- ↑ Paul, s. 257–269
