Sepeltasku

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sepeltasku
Siberian Stonechat (Saxicola maura)- Male at Bharatpur I IMG 5768.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Siepot Muscicapidae
Suku: Pensastaskut Saxicola
Laji: maurus
Kaksiosainen nimi
Saxicola maurus
Alalajit[1]
  • Saxicola maurus armenicus
  • Saxicola maurus maurus
  • Saxicola maurus stejnegeri
  • Saxicola maurus variegatus
  • Saxicola maurus indicus
  • Saxicola maurus przewalski
Synonyymit
  • Idänpensastasku
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sepeltasku Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sepeltasku Commonsissa

Sepeltasku, aiemmalta nimeltään Idänpensastasku (Saxicola maurus) on sieppojen heimoon kuuluva varpuslintu. Sen alalajit luokiteltiin aiemmin mustapäätaskun alalajeiksi.[1]Sitä ei pidetä uhanalaisena ​​lajina. Kuten muutkin siepot , se on aiemmin sijoitettu rastaisiin (Turdidae).

Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On viisi tai kuusi alalajia , Saxicola maurus maurus, Saxicola maurus stejnegeri, Saxicola maurus variegatus, Saxicola maurus armenicus, Saxicola maurus indicus ja Saxicola maurus przewalski.

Aiemmin sepeltasku ja mustapäätasku luokiteltiin nykyisen afrikantaskun alalajeiksi.

Esiintyminen Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tavataan toukokuussa, kesällä ja syys-lokakuussa. Sepeltasku on harhautunut noin 100 kertaa Suomeen ja on nykyisin jokavuotinen vierailija.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitusääni on karhea "trak".

Kutsuääni on kova "vist trak-trak...".

Laulu on nopea, hankaava viserrys.

Koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pituus: 12,5-13 cm.

Paino: 14-17 g.

Siipiväli: 18-21 cm.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sepeltasku muistuttaa sen lähintä elossa olevaa sukulaista mustapäätaskua (Saxicola rubicola), mutta on tummempi yläpuolelta ja vaaleampi alapuolelta.

Jos se nähdään läheltä, se voidaan erottaa mustapäätaskusta. Muistuttaa suuresti mustapäätaskua, mutta koiraan yläperälaikku on kokovalkoinen ja viiruton, kaulan valkoinen sepelkuvio laajempi ja ulottuu pidemmälle niskaan sekä rinnan oranssinpunainen alue pienempi. Koiraan pää, selkä ja kurkku ovat mustat ja hartialaikku laajalti valkoinen.

Naaraan ja nuoren puku on vaaleampi. Talvisella naaraalla ja nuorella silmän päällä saattaa olla valkoista. Naaras on himmeämpi kuin koiras, pää on ruskea ja kaulansivun laikku likaisenvalkea. Nuoren kurkku on vaalea, mutta silmäkulmanjuova puuttuu toisin kuin pensastaskulla. Nuori lintu on hankalammin määritettävissä.

Puku on kirkkaimmillaan pesimäaikaan. Yläperä ja silmäkulmajuova ovat hyvin vaaleita ja kyynärsiiven laikku valkoinen. Keväällä kaulan sivuilla ja hartioilla isot valkoiset laikut. Pyrstö tumma, yläperä vaalea ja hartioilla valkoista. Pää on tumma, kaulasepel valkoinen, yläperä vaalea ja pyrstö kokomusta.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sepeltasku pesii Aasiassa ja itäisimmässä Euroopassa ja talvehtii Vanhan maailman tropiikissa. Sepeltasku pesii Itäisellä Kaukasuksella, Kaakkois-Turkissa, Länsi.Iranissa, Keski-Siperiassa, Himalajalla ja Kiinan länsi- ja keskiosissa. Euroopan alueella sepeltasku pesii Etelä-ja Keski-Euroopassa. Talvehtimisalueita on Aasian lauhkeissa osissa: Japanissa, Thaimaassa ja Intiassa. Lintua tavataan harhailijana Länsi-Euroopassa ja jopa Alaskassa[2]Pesimäalue kattaa suurimman osan Aasiaa, noin leveyspiirin 71 ° N Siperiasta etelään Himalajaan ja Lounais- Kiinaan , ja länteen Itä- Turkkiin ja Kaspianmeren alueelle. Se myös pesii kaukana koilliseen Euroopassa , pääasiassa Venäjällä , mutta joskus niin pitkälle länteen kuin Suomessa.

Sepeltasku on Suomessa harhailija, joka on myös pesinyt muutamia kertoja. Sitä tavataan usein rantaniityllä, vijelysmailla tai kedoilla. Sitä tavataan yös luodoilla, kareilla ja saarilla.

Käyttäytyminen, lisääntyminen ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sepeltasku istuu usein näkyvällä paikalla. Pieni, pystyssä istuva, lyhytpyrstöinen tasku. Istuu pystyssä, ruumis tanakka ja pyrstö lyhyt. Istuu pensaiden latvassa ja langalla.

Sepeltaskun pesä on maassa mättäässä tai matalalla kasvillisuuden varassa. Munia 4–6, joita naaras hautoo noin 2 viikkoa.[2]

Sepeltaskun ravintoa ovat pienet ja keskikokoiset hyönteiset sekä muut selkärangattomat. Se pyydystää sekä lentäviä että maassa tai kasvillisuudessa liikkuvia selkärangattomia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sepeltasku (Saxicola maurus) Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys.. Viitattu 12.1.2014.
  2. a b Siberian Stonechat (Saxicola maura) Planet of Birds. Viitattu 12.1.2014.