Semos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Semos
Σῆμος
Henkilötiedot
Syntynyt100-luku?
Delos
Kuollut200-luku?
Ammatti grammaatikko
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Semos (m.kreik. Σῆμος, lat. Semus; 100/200-luku) oli antiikin kreikkalainen grammaatikko, joka ajoitetaan toimineeksi noin vuoden 200 paikkeilla. Hän oli ilmeisesti kotoisin Delokselta. Suda kutsuu häntä elisläiseksi, mutta Athenaiokselta käy ilmi, että tämä on virhe.[1][2][3][4]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Semos kirjoitti Sudan mukaan seuraavat teokset:[2][3]

  • Deloksen historia (Δηλιακά, Dēliaka tai Δηλιάς, Dēlias), kahdeksan kirjaa – Semoksen tärkein teos, jota Athenaios lainaa usein ja josta tunnetaan myös muutama muu lainaus. Teos käsitteli Deloksen saaren ja sen lähiympäristön kulttuurisia ja uskonnollisia kohteita.[1][2][5] Athenaioksella esiintyy myös viittaus Semoksen teokseen nimeltä Saaret (Νησιάς, Nēsias), mutta siinä on todennäköisesti kyse nimen Dēlias virheellisestä lukutavasta.[2][4]
  • Kiertokäynnit (Περιόδους, Periodūs), kaksi kirjaa – maantieteellinen kuvaus.
  • Paroksesta (Περὶ Πάρου, Peri Parū), yksi kirja – maantieteellinen kuvaus liittyen Paroksen saareen.
  • Pergamonista (Περὶ Περγάμου, Peri Pergamū), yksi kirja – maantieteellinen kuvaus liittyen Pergamonin kaupunkiin.
  • Paiaaneista (Περὶ παιάνων, Peri paianōn) – Athenaioksen lainaama teos, joka käsitteli paiaaneja.[2][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Semus Brill's New Pauly. Brill. Viitattu 1.2.2024. (englanniksi)
  2. a b c d e Smith, William: ”Semus”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. a b Σῆμος Suda On Line: Byzantine Lexicography. The Stoa Consortium. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
  4. a b Athenaios: Deipnosofistai 3.123d.
  5. Athenaios: Deipnosofistai 3.109f, 4.173e, 8.331f, 8.335a, 11.469c, 14.614a, 14.637b, 14.645b, 15.676f; Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Τέγυρα; Etymologicum Magnum, Βίβλινος.
  6. Athenaios: Deipnosofistai 14.611d, 14.622a–d.