Selma Anttila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selma Anttila.

Selma Maria Anttila (o.s. Helander, ent. Andelin; 16. joulukuuta 1867 Orimattila15. toukokuuta 1942 Helsinki) oli suomalainen kirjailija.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antilan vanhemmat olivat seppä Karl Henrik Helander ja Ulrika Abrahamintytär Eerola. Hänen puolisonsa vuodesta 1893 oli kustannusvirkailija ja suomentaja Werner Anttila, ent. Andelin. Anttila suoritti tyttökoulun 1886 ja jatko-opiston 1889. Hän toimi Helsingissä Kansankodin ekonomina, Sörnäisten kansankirjaston hoitajana ja kansakoulunopettajana vuoteen 1893 sekä Tampereen kansakoulun jatkokurssin johtajana 1894–1903.[2] Anttila oli yhteiskunnallisesti aktiivinen, ja hän perusti mm. Tampereen lastenseimen ja toimi Suomen Naisyhdistyksen sihteerinä. Lisäksi hän oli Suomen Rauhanliiton sekä Tampereen Näyttämöyhdistyksen perustajajäseniä. [3]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet Anttilan teoksista perustuvat hänen omiin kokemuksiinsa, kuten Uhri vuodelta 1922, jonka "uhri" oli kirjailijan oma Vienan-Karjalassa 1918 kaatunut poika Tauno Heikki Anttila (s. 1897).[4] Pyryn perhe sijoittuu puolestaan kirjailijan lapsuudenmaisemiin Orimattilan Luhtikylään.[5] Anttila sai vuonna 1923 valtion kirjallisuuspalkinnon romaanista Uhri, Bergbomin palkinto hänelle myönnettiin näytelmästä Vaihdokas.[2]

Romaaneja, tarinoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hallimajan nuoret : kuvaus nykyajalta. WSOY, 1907.
  • Kaupungin lapsi. WSOY, 1909.
  • Iloinen aapinen, toimittaneet Eva ja Selma Anttila. WSOY, 1911.
  • Pankinjohtajan tytär : romaani Suomen suurlakon ajalta. Otava, 1914.
  • Näyttelijättären tarina : romaani. G. W. Edlundin kustannusoy, 1917.
  • Työn kourissa : romaani. Otava, 1919.
  • Rauhaa kohti : Kaksi esitelmää. Suomen Rauhanliitto, 1922.
  • Uhri: perheromaani. Otava, 1922.
  • Rakkauden vuoksi ja luode. WSOY, 1923.
  • Kalliotaatto : historiallinen kertomus. WSOY, 1924.
  • Perintö : romaani. Otava, 1926.
  • Pyryn perhe : romaani. WSOY, 1937.
  • Nuoret kauppiaat : romaani. WSOY, 1938.
  • Elämän kiirastulessa : romaani. WSOY, 1940.

Novellikokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuvia työväen kaupungista. WSOY, 1904.
  • Ristiriitoja: novelleja. Otava, 1912.
  • Hän muutti vihdoinkin vaatteet : novelleja. Karisto, 1929.

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vaihdokas : nelinäytöksinen näytelmä. Otava, 1912. (Teuvo Puro ohjasi näytelmään perustuvan samananimisen elokuvan 1927.)
  • Juhannuksena : kolminäytöksinen huvinäytelmä. Otava, 1920.
  • Kahdet kasvot : kolminäytöksinen näytelmä. WSOY, 1923.
  • Kaksintaistelu ateljeessa: yksinäytöksinen näytelmä. Karisto, 1935.

Näytelmää Omatunto ei ole painettu, mutta se esitettiin Kansallisteatterissa.[2]

Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valikoima esitettäviä runoja. WSOY, 1914.[2]

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Holger Drachmann, Se luoti osui : novelleja Tanskan rannikoilta ja Kärntin alpeilta, suomentanut Selma Anttila. Otava, 1909.
  • Aasialaisia kansantaruja. Suomeksi sovitellut Selma Anttila, kuvat piirtänyt V. Soldan-Brofeldt. WSOY, 1911.
  • Sindbadin merkilliset matkat. Suomeksi sovittanut Selma Anttila. WSOY, 1911.
  • Intiaanien taru Hiawathasta. Suomeksi sovittanut Selma Anttila. WSOY, 1911.
  • Kuninkaallinen lootus ynnä muita intialaisia satuja. Suomeksi sovittanut Selma Anttila. WSOY, 1911.
  • Alain-Fournier, Ihmeellinen seikkailu, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1919.
  • Victor Blüthgen, Vihan vallassa, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1920.
  • Fernan Caballero, Dolores parka! : andalusialainen kertomus, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1920.
  • Cosmo Hamilton, New Yorkin prinsessa : seuraelämä-romaani, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1921.
  • Paul Langenscheidt, Avioliiton valtiotaitoa : kirja hyvien ja pahojen päivien varalle, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1921.
  • Friedrich Gerstäcker, Harhateillä, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1922.
  • Cosmo Hamilton, Kun unelma kävi toteen : seuraelämä-romaani, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1923.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Korhonen, Juhani – Rantala, Risto (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 18. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19094-6.
  2. a b c d ”Selma Anttila”, Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan, s. 419–425. Porvoo: WSOY, 1954.
  3. Vellamon Vinkit: Selma Anttila Lahden kaupunginkirjasto. Viitattu 6.4.2007. [vanhentunut linkki]
  4. SukuForum: Heimosoturit 1918–21 – Selma Anttilan poika.
  5. Heikkilä, E.: Selma Anttila. Orimattilan Kirja, 1948, nro 1, s. 52–60.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anttila, Sari: Kirjailija Selma Anttila: Aikakautensa sydän ja omatunto. Helsinki: Anttila, Sari, 1918. ISBN 978-952-94-1090-3.
  • Koskela, Lasse: ”Anttila, Selma (1867–1942)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 340–341. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: