Selma Anttila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selma Anttila
Selma Anttila.
Selma Anttila.
Henkilötiedot
Koko nimi Selma Maria Anttila o.s. Helander, ent. Andelin
Syntynyt16. joulukuuta 1867
Orimattila
Kuollut15. toukokuuta 1942 (74 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti ekonomi, kirjastonhoitaja, opettaja ja kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kielisuomi
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Selma Maria Anttila (o.s. Helander, ent. Andelin; 16. joulukuuta 1867 Orimattila15. toukokuuta 1942 Helsinki) oli suomalainen kirjailija.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antilan vanhemmat olivat seppä Karl Henrik Helander ja Ulrika Abrahamintytär Eerola. Hänen puolisonsa vuodesta 1893 oli kustannusvirkailija ja suomentaja Werner Anttila, ent. Andelin. Anttila suoritti tyttökoulun 1886 ja jatko-opiston 1889. Hän toimi Helsingissä Kansankodin ekonomina, Sörnäisten kansankirjaston hoitajana ja kansakoulunopettajana vuoteen 1893 sekä Tampereen kansakoulun jatkokurssin johtajana 1894–1903.[2] Anttila oli yhteiskunnallisesti aktiivinen, ja hän perusti muun muassa Tampereen lastenseimen ja toimi Suomen Naisyhdistyksen sihteerinä. Lisäksi hän oli Suomen Rauhanliiton sekä Tampereen Näyttämöyhdistyksen perustajajäseniä.[3]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet Anttilan teoksista perustuvat hänen omiin kokemuksiinsa, kuten Uhri vuodelta 1922, jonka ”uhri” oli kirjailijan oma Vienan-Karjalassa 1918 kaatunut poika Tauno Heikki Anttila (s. 1897).[4] Pyryn perhe sijoittuu puolestaan kirjailijan lapsuudenmaisemiin Orimattilan Luhtikylään.[5] Anttila sai vuonna 1923 valtion kirjallisuuspalkinnon romaanista Uhri, Bergbomin palkinto hänelle myönnettiin näytelmästä Vaihdokas.[2]

Romaaneja, tarinoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hallimajan nuoret : kuvaus nykyajalta. WSOY, 1907.
  • Kaupungin lapsi. WSOY, 1909.
  • Iloinen aapinen, toimittaneet Eva ja Selma Anttila. WSOY, 1911.
  • Pankinjohtajan tytär : romaani Suomen suurlakon ajalta. Otava, 1914.
  • Näyttelijättären tarina : romaani. G. W. Edlundin kustannusoy, 1917.
  • Työn kourissa : romaani. Otava, 1919.
  • Rauhaa kohti : Kaksi esitelmää. Suomen Rauhanliitto, 1922.
  • Uhri: perheromaani. Otava, 1922.
  • Rakkauden vuoksi ja luode. WSOY, 1923.
  • Kalliotaatto : historiallinen kertomus. WSOY, 1924.
  • Perintö : romaani. Otava, 1926.
  • Pyryn perhe : romaani. WSOY, 1937.
  • Nuoret kauppiaat : romaani. WSOY, 1938.
  • Elämän kiirastulessa : romaani. WSOY, 1940.

Novellikokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuvia työväen kaupungista. WSOY, 1904.
  • Ristiriitoja: novelleja. Otava, 1912.
  • Hän muutti vihdoinkin vaatteet : novelleja. Karisto, 1929.

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vaihdokas : nelinäytöksinen näytelmä. Otava, 1912. (Teuvo Puro ohjasi näytelmään perustuvan samananimisen elokuvan 1927.)
  • Juhannuksena : kolminäytöksinen huvinäytelmä. Otava, 1920.
  • Kahdet kasvot : kolminäytöksinen näytelmä. WSOY, 1923.
  • Kaksintaistelu ateljeessa: yksinäytöksinen näytelmä. Karisto, 1935.

Näytelmää Omatunto ei ole painettu, mutta se esitettiin Kansallisteatterissa.[2]

Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valikoima esitettäviä runoja. WSOY, 1914.[2]

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Holger Drachmann, Se luoti osui: novelleja Tanskan rannikoilta ja Kärntin alpeilta, suomentanut Selma Anttila. Otava, 1909.
  • Aasialaisia kansantaruja. Suomeksi sovitellut Selma Anttila, kuvat piirtänyt V. Soldan-Brofeldt. WSOY, 1911.
  • Sindbadin merkilliset matkat. Suomeksi sovittanut Selma Anttila. WSOY, 1911.
  • Intiaanien taru Hiawathasta. Suomeksi sovittanut Selma Anttila. WSOY, 1911.
  • Kuninkaallinen lootus ynnä muita intialaisia satuja. Suomeksi sovittanut Selma Anttila. WSOY, 1911.
  • Alain-Fournier, Ihmeellinen seikkailu, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1919.
  • Victor Blüthgen, Vihan vallassa, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1920.
  • Fernán Caballero, Dolores parka!: andalusialainen kertomus, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1920.
  • Cosmo Hamilton, New Yorkin prinsessa: seuraelämä-romaani, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1921.
  • Paul Langenscheidt, Avioliiton valtiotaitoa: kirja hyvien ja pahojen päivien varalle, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1921.
  • Friedrich Gerstäcker, Harhateillä, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1922.
  • Cosmo Hamilton, Kun unelma kävi toteen: seuraelämä-romaani, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1923.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Korhonen, Juhani – Rantala, Risto (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 18. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19094-6.
  2. a b c d ”Selma Anttila”, Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan, s. 419–425. Porvoo: WSOY, 1954.
  3. Vellamon Vinkit: Selma Anttila Lahden kaupunginkirjasto. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 6.4.2007.
  4. Heimosoturit 1918–21 – Selma Anttilan poika SukuForum. 2009. Viitattu 22.10.2020.
  5. Heikkilä, E.: Selma Anttila. Orimattilan Kirja, 1948, nro 1, s. 52–60.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anttila, Sari: Kirjailija Selma Anttila: Aikakautensa sydän ja omatunto. Helsinki: Anttila, Sari, 1918. ISBN 978-952-94-1090-3.
  • Koskela, Lasse: ”Anttila, Selma (1867–1942)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 340–341. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: