Selenaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selenaatti-ionin rakenne

Selenaatti (SeO42–) on anioni, joka muodostuu seleenihapon protolysoituessa. Seleenihapon suolat selenaatit sisältävät selenaatti-ionin anionina. Selenaattisuolat ovat tärkeitä seleenin lähteitä kasveille.

Rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan selenaatti-ioni muistuttaa läheisesti sulfaatti-ionia. Se on kuitenkin sitä voimakkaampi hapetin ja selenaatit luovuttavat suhteellisen helposti happea niitä kuumennettaessa. Sulfaattien tavoin useat selenaattisuolat liukenevat hyvin veteen ja muodostavat kaksoissuoloja, joita kutsutaan alunoiksi. Erittäin happamissa olosuhteissa se esiintyy vetyselenaatti-ionina (HSeO4) Selenaatteja valmistetaan tavanomaisesti neutraloimalla seleenihappoa metallioksidin tai metallihydroksidin avulla.[1][2][3] Esimerkiksi hapetusluvulla +I esiintyvän metallin M oksidien ja hydroksidien reaktiolla seleenihapon välisessä reaktiossa muodostuu selenaatteja seuraavasti

M2O + H2SeO4 → M2SeO4 + H2O
2 MOH + H2SeO4 → M2SeO4 + 2 H2O

Kasvit ottavat seleeniä maasta selenaatti- ja seleniitti-ionien muodossa. Kasvit muuttavat nämä orgaanisiksi seleeniyhdisteiksi, joita eläimet pystyvät hyödyntämään. Kasvien ja eläinten riittävän seleeninsaannin turvaamiseksi lannoitteisiin lisätään selenaatteja, tyypillisimmin natriumselenaattina.[3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 584. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.4.2013). (englanniksi)
  2. J. E. Hoffmann & M. G. King: Selenium and Selenium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 08.04.2013
  3. a b Bernd E. Langner: Selenium and Selenium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 8.4.2013
  4. Merja Eurola, Georg Alfthan, Päivi Ekholm, Tarja Root, Titta Suoniitty, Eija-Riitta Venäläinen ja Kari Ylivainio: Seleenityöryhmän raportti 2011 MTT Raportti 35. 2011. Viitattu 08.04.2013.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.