Organoseleeniyhdisteet
Organoseleeniyhdisteet ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka sisältävät kovalenttisen sidoksen hiilen ja seleenin välillä. Monia organoseleeniyhdisteitä esiintyy luonnossa ja niillä on biokemiallista merkitystä. Useat organoseleeniyhdisteet ovat myös hyödyllisiä synteettisen orgaanisen kemian reaktioissa.[1][2]
Organoseleeniyhdisteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seleenin hapetusluku organoseleeniyhdisteissä on tyypillisesti +II tai +IV. Monet organoseleeniyhdisteet muistuttavat rakenteeltaan vastaavia orgaanisia rikkiyhdisteitä, mutta ovat hieman rikkiyhdisteitä pysymättömämpiä ja hapettuvat helpommin. Organoseleeniyhdisteitä ovat muun muassa selenolit (RSeH), selenidit eli selenoeetterit (RSeR), diselenidit (RSeSeR), triselenidit (RSeSeSeR), selenyylihalidit (RSeX), selenoaldehydit (RCHSe), selenoketonit (R2CSe), selenohapot (RCOSeH), selenoksidit (R2SeO), selenonit (R2SeO2) ja seleniinihapot (RSe(O)OH). Tunnetaan myös seleeniä sisältäviä heterosyklisiä yhdisteitä kuten tiofeenin seleenianalogi selenofeeni.[1][2]
Selenoleja voidaan valmistaa alkyyli- tai aryylihalidin ja alkalimetallivetyselenidin kuten natriumvetyselenidin avulla. Selenidien kuten natriumselenidin käyttö johtaa selenoeetterien muodostumiseen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 94. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b J. E. Hoffmann & M. G. King :Selenium and Selenium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 17.9.2014
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Organoseleeniyhdisteet Wikimedia Commonsissa
