Seivästäminen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kidutus- ja teloitusmenetelmästä. Seivästämiseksi kutsutaan myös heinän tai viljan nostamista kuivumaan seipäille.
Vanhan puukaiverruksen mukaan Vlad III teloitti monia seivästämällä.
Peräaukon kautta seivästettu ihminen. Kirjankuvitusta 1500-luvun lopulta.

Seivästäminen on kidutus- ja teloitusmenetelmä, jossa ihmisen vartalo lävistetään seipäällä tai paalulla, yleensä pitkittäissuunnassa. Uhri jätetään riippumaan seipääseen, minkä tarkoituksena on aiheuttaa hidas ja tuskallinen kuolema. Menetelmä kehitettiin nykyisen Lähi-idän alueella tuhansia vuosia sitten.

Seivästämisestä on olemassa useita eri muunnoksia. Käytettävä seiväs saattoi olla terävä, mutta usein käytettiin tylppää seivästä, joka ei vahingoittanut elintärkeitä elimiä ja pitkitti näin seivästetyn kärsimystä jopa 3–5 päivään. Seiväs saatettiin työntää läpi uhrin vatsasta, kyljestä, suusta, emättimestä tai peräaukosta. Seiväs läpäisi usein uhrin rintakehän, jolloin seipään kärki tuettiin teloitettavan leukaan, jotta hän ei valuisi seivästä pitkin alas. Seivästämistä edelsi usein julkinen kiduttaminen, raiskaus tai muunlainen pahoinpitely ja nöyryytys.

Seivästämistä käytettiin Afrikan zulujen keskuudessa rangaistuksena pelkuruudesta ja Puolassa valtiopetoksesta. Valakian voivodi Vlad III[1] ”Seivästäjä” ja Venäjän tsaari Iivana Julma käyttivät molemmat seivästämistä tehokkaasti hyväkseen surmatessaan sotavankeja ja poliittisia vihollisiaan. Tsaari Pietari Suuri seivästytti monia petoksesta syytetyn poikansa ystäviä. Seivästäminen tunnettiin myös muun muassa Rooman imperiumissa eräänä teloituskeinona.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Reid, James R.: Crisis of the Ottoman Empire. Stuttgart: Steiner, 2000. ISBN 3-515-07687-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Reid 2000, 440