Seinäraunioinen
| Seinäraunioinen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Alakaari: | Saniaiset Pteridophytina |
| Luokka: | Polypodiopsida |
| Lahko: | Polypodiales |
| Heimo: | Raunioiskasvit Aspleniaceae |
| Suku: | Raunioiset Asplenium |
| Laji: | ruta-muraria |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Asplenium ruta-muraria |
|
| Katso myös | |
Seinäraunioinen (Asplenium ruta-muraria) on Euroopassa ja Aasiassa kasvava kalkkikallioiden saniainen. Suomessa laji on harvinainen ja se on luokiteltu vaarantuneeksi[1]. Se on rauhoitettu Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien alueella[2] sekä Ahvenanmaalla.[3]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seinäraunioisen maavarsi on lyhyt ja tummasuomuinen. Lehdet kasvavat 6–24 cm korkeiksi ja kasvavat yleensä pieninä, tiheinä kimppuina. Lehden ruoti on vihreä tummaa tyveä lukuun ottamatta. Ruoti on 1–2 kertaa lehtilavan pituinen. Lapa on leveänpuikea, 3–8 cm pitkä ja 2–3 kertaa parilehdykkäinen. Pikkulehdykät ovat vastapuikeita tai vinoneliömäisiä sekä hammaslaitaisia tai säännöttömästi liuskaisia. Tasasoukat, katesuomuiset itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehtilavan alapinnalla lehtisuonten sivussa. Seinäraunioisen itiöt kypsyvät Suomessa heinä-elokuussa. Kypsinä itiöpesäkeryhmät peittävät koko liuskan alapinnan.[4]
Seinäraunioinen voi risteytyä joskus liuskaraunioisen (A. septentrionale) kanssa.[5]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seinäraunioista tavataan laajalla alueella Marokosta ja Algeriasta Eurooppaan, jossa lajia kasvaa lähes koko mantereella. Suomessa, Baltian maissa ja Venäjällä esiintyminen muuttuu kuitenkin varsin laikuttaiseksi. Kaukasukselta seinäraunioisen levinneisyysalue jatkuu läpi Aasian Himalajalle ja Kiinaan asti.[5]
Suomessa seinäraunioisen kanta on vahvimmillaan Varsinais-Suomessa sekä Koillismaalla Kuusamon ja Sallan alueilla Venäjän rajan tuntumassa. Muualla maassa laji tunnetaan Ahvenanmaalta, jossa se on hyvin harvinainen, sekä yksittäinen esiintymä Etelä-Savosta.[6]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seinäraunioinen kasvaa kalkkikivikallioilla ja -soraikoilla.[4][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Kemppainen, Eija & Uddström, Annika & Liukko, Ulla-Maija: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 188. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Rauhoitetut lajit luonnonsuojeluasetuksessa(160/1997) (PDF) ymparisto.fi. Viitattu 2.4.2021.
- ↑ a b Ålands flora 2010, s. 100.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 56.
- ↑ a b Den virtuella floran: Murruta (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 10.10.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Seinäraunioisen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 10.10.2011.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2020: Seinäraunioisen levinneisyys Suomessa.
- Pohjolan kasvien pauloissa: Asplenium ruta-muraria - seinäraunioinen
- ITIS: Asplenium ruta-muraria (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Asplenium ruta-muraria (englanniksi)
- Flora of North America: Asplenium ruta-muraria (englanniksi)
|