Schönbrunnin rauha
Schönbrunnin rauha (myös Wienin rauha) oli 14. lokakuuta 1809 Ranskan ja Itävallan välillä solmittu rauhansopimus, joka päätti Napoleonin sotiin kuuluneen viidennen liittokunnan sodan. Sopimus allekirjoitettiin keisarillisessa Schönbrunnin linnassa Wienin liepeillä. Tappio Wagramin taistelussa heinäkuussa 1809 pakotti Itävallan rauhaan sen aloitettua sodan aiemmin samana vuonna.[1] Rauhansopimuksen allekirjoittivat Ranskan puolesta ulkoministeri Jean-Baptiste Nompère de Champagny ja Itävallan puolesta sotamarsalkka, Liechtensteinin ruhtinas Juhana. Schönbrunnissa oleskellut keisari Napoleon vahvisti sen seuraavana päivänä.[2]
Schönbrunnin rauhassa Itävalta luovutti Ranskalle Istrian, Fiumen ja Triesten, Kroatian rannikon sekä pääosan Kärntenin ja Krainin alueista. Lisäksi Itävallan oli luovutettava alueita Ranskan liittolaisille: Varsovan suurherttuakunnalle Länsi-Galitsia, Venäjälle Tarnopolin alue Itä-Galitsiasta ja Baijerille Salzburgin, Berchtesgadenin ja Innviertelin alueet sekä puolet Hausruckviertelistä.[1] Itävalta menetti kokonaan yhteytensä Välimerelle ja käytännössä aleni suurvallasta toisen luokan valtioksi.[3] Se joutui luopumaan noin 83 000 km² laajuisesta alueesta, jolla asui noin kolme ja puoli miljoonaa asukasta. Lisäksi se joutui maksamaan suuret sotakorvaukset, rajoittamaan armeijansa koon 150 000 mieheen sekä tukemaan mannermaasulkemusta katkaisemalla diplomaattisuhteet ja kaupankäynnin Ranskan vihollisen Ison-Britannian kanssa.[1]
Ranska ja Itävalta olivat Schönbrunnin rauhan jälkeen jonkin aikaa läheisissä suhteissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Treaty of Schönbrunn (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 20.11.2019.
- ↑ The Treaty of Vienna, 14 October, 1809 (englanniksi) Napoleon.org. Viitattu 20.11.2019.
- ↑ Knut Mykland (suom. Heikki Eskelinen): Otavan suuri maailmanhistoria 13: Suuret vallankumoukset, s. 253. Otava, Helsinki 1985.