Santo Antônion pato

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Santo Antônion pato
Usina Hidrelétrica Santo Antônio
Usina Hidrelétrica Santo Antônio.jpg
Valtio BrasiliaView and modify data on Wikidata
Sijainti RondôniaView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 8°48′07″S, 63°57′04″W
Sähköverkkoon 2012
Valmistunut 2016
Kustannus 7 100 000 000 Yhdysvaltain dollariView and modify data on Wikidata
Perustaja Santo Antonio Energia [1]
Omistaja Santo Antonio Energia
Operaattori Eletronorte
Pato
Nimi Santo Antônion pato
Tyyppi gravitaatiopato ja maapato
Vesistö Amazonin allasView and modify data on Wikidata
Joki tai koski MadeiraView and modify data on Wikidata
Keskivirtaama 38 550 m³/s [2]
Korkeus reunalle 70 m mpy.
Korkeus 13,9 m
Pituus 3 100 m
Juoksutuskanavia 2
Tyyppi 18 × juoksutusportti
Juoksutusvirtaama 84 000 m³/s
Yläpuolinen patoallas
Pinta-ala 422 km² [2][a]
(142–599 km²)
Kokonaistilavuus 2,71 km³ [2]
Sääntelytilavuus 0,63 km³ [b]
Inaktiivinen tilavuus 2,1 km³ [c]
Syvyys 11 m (keskisyvyys)
Keskikorkeus 70 m mpy. [2]
(70,2–71,0 m mpy.)
Voimalaitos
Nimi Santo Antônion
vesivoimalaitos
(yksiköt 1,2,3 ja 4)
Tyyppi jokivoimalaitos
Pudotuskorkeus 13,9 m
Rakennevirtaama 24 684 m³/s
Turbiinit 50 × putkiturbiini (71,6 MW)
Kapasiteetti 3 568 MW [1]
Säännöstelyaika 40 h [d]
Vuosituotanto 21 236 GWh [2]
Santo Antônion pato
Verkkosivut www.santoantonioenergia.com.brView and modify data on Wikidata
Commons luokka

Santo Antônion pato (port. Usina Hidrelétrica Santo Antônio, engl. Santo Antônio hydropower plant, Santo Antônio Dam [3]) on Amazonin sivujoen Madeiraan rakennettu vesivoimalaitos. Se sijaitsee 6–7 kilometriä lounaaseen päin Porto Velhon kaupungista Rondônian osavaltiossa Itä-Brasiliassa. Voimala on tyypiltään jokivoimalaitos, joka tuottaa vesivoimaa veden loivasta kaltevuudesta huolimatta hyödyntäen Madeiran suurta virtaamaa. Voimala alkoi tuottaa sähköenergiaa vuonna 2012, mutta täyteen tuotantovauhtiin se pääsi vasta vuonna 2016. Voimala on maksanut 7,1 miljardia dollaria ja sen omistaa Santo Antonio Energia.[3][4][5][2]

Voimalaitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalaitos ja sen pato on rakennettu jokivoimalaitokseksi, jolloin pato jää matalaksi ja sen taakse muodostuva varastoallas on virtaamaan nähden pieni. Patoaltaan veden teoreettinen viipymä on noin 40 tuntia [d].[6]

Patorakennelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pato on 13,9 metriä korkea ja 3 100 metriä pitkä (tai 2,5 km pitkä [7]). Padon taakse muodostuu joen jokilaaksoon suuri patoallas, jonka suuruutta kasvatettiin alkuperäisestä suunnitelmasta vuonna 2013 noin 71 neliökilometriä (km²). Silloin rakennettiin nykyinen 422 km² [2][7] suuruinen patoallas, johon sisältyy alkuperäistä joenuomaa 142 km². Patoaltaan pinta-ala on yhtiön ilmoituksen mukaan hieman isompi, kuin joen tulva-alue korkean veden aikana.[5][6]

Suurin osa padosta on maatäytteistä maapatoa, jonka keskellä sijaitsee betonista valmistettu 187 metriä leveä gravitaatiopato, joka on rakennettu raskaista virran suuntaisista laattamaisista vahvaan perustukseen valetuista pilareista. Tällaista patoa kutsutaan pilaripadoksi tai lamellipadoksi.[2][7]

Voimalalla on kaksi ohijuoksutusyksikköä. Joen vasemmalle rannalle on sijoitettu 15 ohijuoksutusporttia ja joen oikealla rannalla toinen yksikkö, jossa on 3 ohijuoksutusporttia. Niiden maksimivirtaama on yhteensä 84 000 kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Padon keskikohdan läpäisevät mutkaiset kalaportaat, joita pitkin vaelluskalojen toivotaan ohittavan voimalaitoksen kutuaikana. Vasemmalla rannalla on vielä toiset kalaportaat.[8][2]

Voimalat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesiturbiinit ovat putkiturbiineja, joiden sisälle on sijoitettu 50 Kaplan-turbiineissa käytettäviä potkurisiipisiä ja vaakasuuntaan pyöriviä juoksupyöriä [9]. Niitä on yhteensä 50 ja niiden keskimmääräinen teho on 71,3 megawattia (MW) [6]. Turbiinit ovat kuitenkin erilaiset. Niistä 24:llä on juoksupyörässään neljä siipeä ja ne tuottavat tehoa 74,80 MW, kun taas 26:llä on viisi siipeä ja niistä saadaan tehoa 71,05 MW [2]. Turbiinit on ryhmitelty neljään voimalarakennukseen. Rakennukset 2 ja 3 sijaitsevat joen vasemmalla rannalla ja niissä molemmissa toimii 12 turbiinia. Oikealla rannalla sijaitsevassa rakennuksessa 1 on kahdeksan turbiinia. Rakennuksessa 4 toimii 18 turbiinia ja se sijaitsee joen keskellä. Kunkin turbiinin generaattori tuottaa sähköenergiaa 82 250 voltin jännitteellä ja turbiinien yhteistehoksi ilmoitetaan 3 568 MW, vaikka tuotannon keskimääräinen teho tulee olemaan 2 424 MW (2016).[6] Alkuperäinen suunnitelma sisälsi 44 turbiinia, mutta niiden määrää lisättiin myöhemmin ja nämä kuusi turbiinia alkoivat toimia vuonna 2013.[5][9][2]

Joen nimitys Madeira tarkoittaa puuta, koska joen mukana virtaa alajuoksulle runsaasti veden juuriltaan mukaansa temmattuja puita. Erityisen paljon ajopuuta esiintyy tulvakaudella. Voimalan tuloaukot on siksi suojattava hyvin vaurioiden ehkäisemiseksi. Tukkipuiden ohituskaistan kanava ja portti sijaitsee uoman keskellä ja se muistuttaa ohijuoksutuskanaa ja -porttija, mutta se on niitä leveämpi ja matalampi.[2]

Sähköverkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalan sähköenergia toimitetaan pääkuluttajille tasavirtana 600 000 voltin jännitteellä. Korkeajännitelinjan pituus on 2 385 kilometriä, mikä tekee siitä maailman pisimmän. Sen reitti kulkeen viereisen kaupungin Porto Velhon kautta São Pauloon Brasilian itärannikolle, jonka matkalla sijaitsee viisi osavaltiota. Voimalan arvioidaan tuottavan vuodessa noin 21 200 GWh eli 21,4 TWh energiaa.[10][2]

Voimala kytkettiin myöhemmin 230 000 voltin jännitteellä osavaltion omaan sähköverkkoon.[2]

Ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Madeira on Amazonin vesistöalueen suurin ja tärkein sivujoki, jonka valuma-alue kattaa vesistöalueesta noin neljäsosan. Voimalaseudun vuosittainen keskilämpötila on 25,1 °C ja vuosittainen sadanta on 2 174 millimetriä. Sadannasta muodostuu 589 000 miljoonaa kuutiometriä vettä, joka virtaa voimalan läpi. Laskennallinen keskivirtaama (MQ) on silloin 18 677 m³/s [e].[4]

Madeiran latva-alueelle suunnitellaan neljää jokien virtaukseen katkaisevasti vaikuttavaa vesivoimalaa. Niistä kaksi on jo tehty: Santo Antônion pato (vuonna 2016) ja Jiraun voimala (2016). Kaksi muuta ovat Abuná-Guayaramerínin ja Benin voimalat.[4][11]

Virtaamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen virtaamista, vedenkorkeuksista ja tulvien ajankohdista on ollut ennen voimalan rakentamista käytettävissä havaintorekisteri vuosilta 1967–2007. Sen mukaan Madeiran keskivirtaama (MQ) on noin 19 000 m³/s. Suurin mitattu virtaama on ollut 48 570 m³/s (HQ) ja pienin virtaama on ollut 2 588 m³/s (LQ). Näistä tilastoista on arvioitu suurvirtaamaksi 84 000 m³/s, joka on tilastollisesti mahdollinen kerran 10 000 vuodessa. Lisäksi on arvioitu seuraavia virtaamia: 53 667 m³/s, joka sattuu kerran 25 vuodessa, 38 550 m³/s, joka on vuosittainen suurtulva (MHQ) ja 25 000 m³/s, joka on normaali sadekauden keskivirtaama.[7]

Omistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalan omistaa Santo Antônio Energia, joka on São Paulossa listattu pörssiyhtiö. Yhtiön holdingyhtiönä toimii Madeira Energia S.A, jonka omistavat Furnas (39 %), Caixa FIP Amazônia Energia (20 %), Odebrecht Energia (18,6 %), Andrade Gutierrez (12,4 %) ja Cemig (10 %) (2014).[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakentaminen aloitettiin syyskuussa 2008 rakentamalla joen keskelle voimaloille ja padon keskiosalle perustukset. Samanaikaisesti voitiin rakentaa myös joen kummallakin rannalla sinne tulevia rakenteita. Kaksi ensimmäistä turbiinia alkoi tuottaa sähköenergiaa maaliskuussa 2012. Ne sijaitsevat joen oikealla rannalla sijaitsevassa voimalarakennuksessa 1. Käyttäen 44 turbiinia se tuotti energiaa 3 150 MW. Vuonna 2013 turbiineja asennettiin kuusi lisää ha voimala valmistui lopulta vuonna 2016.[8]

Voimalan kalaportaat avattiin vuonna 2011.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pinta-ala tarkoittaa alkuperäisin joenuoman pinta-alaa.
  2. Laskettu suurimman pinta-alan ja 0,8 metrin pinnanvaihtelun avulla!
  3. Erotus kahdesta ylemmästä luvusta.
  4. a b Viipymä on laskettu jakamalla patoaltaan tilavuu joen keskivirtaamalla.
  5. Laskennallinen virtaama on laskettu jakamalla vuosisadanta vuodessa esiintyvien sekuntien määrällä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rydgren,Bernt & al.: Official Assessment (PDF) 9.9.2014. Brasilia: Santo Antônio Energia. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Rydgren,Bernt & al.: Official Assessment, 2014, s.vii–viii (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n o Rydgren,Bernt & al.: Official Assessment, 2014, s.1–9 (englanniksi)
  3. a b Alvarez, Amauri: Developing Santo Antonio: A Focus on Sustainability. Hydro Review, 2012, 20. vsk, nro 5. Clarion Energy’s Hydro Group. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.3.2020. (englanniksi)
  4. a b c Madeira River internationalrivers.org. Viitattu 22.3.2020.
  5. a b c Brazilian Amazon dam's generating capacity to be increased El Economista America. 2013. eleconomistaamerica.com: Editorial Ecoprensa, S.A.. Viitattu 25.3.2020. (englanniksi)
  6. a b c d Advanced Technology, Santo Antônio Energia, viitattu 25.3.2020 (englanniksi)
  7. a b c d Rydgren,Bernt & al.: Official Assessment, 2014, s.41–47 (englanniksi)
  8. a b Construction, Santo Antônio Energia, viitattu 25.3.2020 (englanniksi)
  9. a b The hydroelectric plant in numbers, Santo Antônio Energia, viitattu 25.3.2020 (englanniksi)
  10. Transmission, Santo Antônio Energia, viitattu 25.3.2020 (englanniksi)
  11. Antentas, Josep Maria: Madeira River Complex: Sosio-Environmental Impact in Bolivian Amazonia and Social Resistance. Capitalism Nature Socialism, 2009, 20. vsk, nro 3, s. 12-20. Santa Cruz, Kalifornia, USA: The Center for Political Ecology. doi:https://doi.org/10.1080/10455750903215712. ISSN 1548-3290. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.3.2020. (englanniksi)