Sanchezin perilliset

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sanchezin perilliset
The Children of Sanchez
Sanchezquinn.jpg
Ohjaaja Hall Bartlett
Käsikirjoittaja Cesare Zavattini
Hall Bartlett
Perustuu Oscar Lewisin romaaniin Sanchezin lapset
Tuottaja Hall Bartlett
Säveltäjä Chuck Mangione
Kuvaaja Gabriel Figueroa
Leikkaaja Marshall M. Borden
Pääosat Anthony Quinn
Dolores del Río
Katy Jurado
Lupita Ferrer
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Meksiko
Ensi-ilta 1978
Kesto 126 min
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sanchezin perilliset (The Children of Sanchez) on Hall Bartlettin tuottama ja ohjaama yhdysvaltalais-meksikolainen draamaelokuva vuodelta 1978. Italialaisen neorealismin tärkeän hahmon Cesare Zavattinin yhdessä Bartlettin kanssa käsikirjoittama elokuva perustuu antropologi Oscar Lewisin romaaniin Sanchezin lapset (suom. Pentti Saarikoski, WSOY 1975).[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikon pääkaupungin köyhälistökortteleissa leskeksi jääneen työmiehen tytär Consuela (Lupita Ferrer) tahtoo muutosta naisten asemaan niin kotona kuin työpaikallaankin, mutta jääräpäinen ja vanhanaikainen isä Jesus (Anthony Quinn) panee vastaan. Hänestä työläisten on parempi pitää suunsa kiinni. Vähitellen tytär saa kuitenkin isän päätä kääntymään.[1]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan ensi-illassa Washingtonin MacArthur-teatterissa oli läsnä Yhdysvaltojen silloinen presidentti Jimmy Carter puolisoineen, ja tilaisuuden tuotto ohjattiin meksikolaisten maahanmuuttajien auttamiseen.[2]

Helsingin Sanomien Mikael Fräntin mukaan isää näyttelevä Anthony Quinn on elokuvan voimahahmo ja mestarikuvaaja Gabriel Figueroa hoitaa tehtävänsä hyvin, mutta elokuva muodostuu liikaa erillisistä episodeista eikä Chuck Mangionen populaari jazz oikein tue tarinaa.[1]

Mangione sai musiikistaan Grammy-palkinnon ja Golden Globe -ehdokkuuden[3]. Elokuva osallistui Moskovan elokuvajuhlien kilpailusarjaan[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Fränti, Mikael: Macho Anthony Quinn meksikolaisperheineen värikkäässä melodraamassa. Helsingin Sanomat, 26.9.1993, s. 59. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. The Daily Diary of President Jimmy Carter (PDF) (Internet Archive 22.2.2013.) 16.11.1978. The White House. Viitattu 29.7.2018. (englanniksi)
  3. Jackson, Grant: Chuck Mangione On Piano Jazz 6.9.2013. National Public Radio. Viitattu 29.7.2018. (englanniksi)
  4. 1979 year MIFF. Viitattu 29.7.2018. (englanniksi) (Internet Archive 3.4.2014.)