San Genaro (1765)
| San Genaro | |
|---|---|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Astillero Real, Cartagena |
| Kölinlasku | 16. syyskuuta 1764 |
| Laskettu vesille | 23. joulukuuta 1765 |
| Poistui palveluskäytöstä | luovutettu 1. lokakuuta 1800 Ranskan laivastolle |
| Loppuvaihe | romutettu 1822 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 683 t (arqueo) |
| Pituus | 48,46 m |
| Leveys | 14,27 m |
| Syväys | 6,88 m |
| Miehistöä | 568 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
alempi tykkikansi: 28 × 24 naulan tykkiä ylempi tykkikansi: 30 × 18 naulan tykkiä puolikansi: 10 × 8 naulan tykkiä etukansi: 2 × pronssitykkiä |
San Genaro oli Espanjan laivaston vuonna 1765 vesille laskettu Velasco-luokan kaksikantinen 70-tykkinen linjalaiva.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Velasco-luokka (linjalaiva)
Edward Bryantin suunnittelema alus tilattiin Astillero Realilta Cartagenasta, missä köli laskettiin 16. syyskuuta 1764. Alus laskettiin vesille 23. joulukuuta 1765.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus lähti 17. maaliskuuta 1766 Cartagenasta neitsytmatkalleen päällikkönään Pedro González de Castejon. Se lähti 26. huhtikuuta 1766 Napoliin saattaen Marqués de Esquilachen perheineen kaupunkiin. Alus palasi 12. kesäkuuta 1766 Cartagenaan. Oltuaan Cartagenan, Barcelonan ja Málagan alueilla se saapui 12. lokakuuta 1766 Cádiziin. Alus oli 3. marraskuuta 1766 - 2. huhtikuuta 1767 Cádizin ja Ferrolin välillä ja Cádizissa, Genovassa ja Cartagenassa syyskuuhun 1766. Se siirrettiin 28. lokakuuta 1767 Ferroliin, missä alus sijoitettiin reserviin ja telakalle huollettavaksi.[1]
Alus palautettiin palvelukseen 15. kesäkuuta 1772. Se partio Ferrolin ja Cartagenan välillä, kunnes alus saapui 8. tammikuuta 1774 Ferrolista Cádiziin. Joulukuuhun 1774 se partioi merirosvojen aiheuttaman uhan vuoksi Algecirasin ja Cartagenan välillä. Alus osallistui joulukuussa 1774 Melillan maihinnousuun ja partiointiin alueella. Alus lähti 17. kesäkuuta 1775 Cartagenaan partioidakseen Melillan rannikkoa. Se lähti Cádizista Cartagenaan, missä alus siirrettiin 1776 reserviin.[1]
Se oli tammikuussa 1779 huollettavana, minkä jälkeen alus aloitti 17. maaliskuuta 1779 San Juan Bautistan kanssa partioinnin Algerin edustalla. Se kuljetti 30. huhtikuuta 1779 merimiehiä Barcelonasta Majorcalle, mistä alus palasi 18. toukokuuta Cartagenaan. Lokakuussa 1779 alus osallistui San Juan Bautistan ja kahden fregatin kanssa Gibraltarin saartoon. Se osallistui 1780 Córdovan laivaston mukana Gibraltarin saartoon.[1]
Alus liitettiin José Solanon laivastoon, joka lähti 28. huhtikuuta 1780 Cádizista Havannaan. Lokakuussa 1780 se osallistui Pensacolan sotaretkeen. Alus palasi 8. toukokuuta 1781 Havannaan San Ramónin kanssa, kun Florida oli antautunut briteille. Se lähti 27. joulukuuta 1781 fregatti Santa Matilden ja muutaman pienemmän sotalaivan kanssa Havannasta tuloksettomaan yritykseen kaapata 26 brittiläisen kauppalaivan saattue. Joulukuussa 1782 alus lähti Havannasta Veracruziin, mistä se kuljetti San Rámonin, fregatti Santa Bibianan ja urca Espaciosan kanssa kahden miljoonan peson aarteen Havannaan. Alus lähti Havannasta Solanon laivaston mukana Cádiziin, minne se saapui 20. heinäkuuta 1783 San Francisco de Asísin kanssa. Alus siirrettiin Cartagenassa reserviin.[1]
Alus palautettiin palvelukseen 21. toukokuuta 1790 San Lorenzon ja fregatti Santa Casildan kanssa. Niiden tehtävänä oli kuljettaa joukkoja Cartagenasta Cádiziin. Alus saapui Ferroliin, missä se liitettiin Marqués del Socorron laivastoon. Alus palasi 8. syyskuuta 1790 Cádiziin Nootkan sotaretken jälkeen. Alus siirrettiin 15. joulukuuta 1790 Cartagenassa reserviin Guerreron kanssa.[1]
Lokakuussa 1795 alus palautettiin palvelukseen kuljettamaan Domingo Perlerin johtamien kuuden linjalaivan kanssa joukkoja Cartagenasta Barcelonaan, Alicanteen ja Málagaan. Se saapui 7. marraskuuta 1795 Cádiziin. Alus oli 1796 Välimerellä Lángaran laivastossa. Se oli 20. joulukuuta 1796 Cartagenassa ja osallistui 14. helmikuuta 1797 Cabo de São Vicenten taisteluun. Alus palasi 3. maaliskuuta 1797 Cádiziin. Britannian kuninkaallisen laivaston saarrettua lokakuussa 1797 sataman alus siirrettiin reserviin.[1]
Ranskan laivastossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus luovutettiin 1. lokakuuta 1800 San Ildefonson sopimuksen nojalla Ranskan laivastolle, joka otti sen palvelukseen 22. heinäkuuta 1801 Cádizissa nimellä Saint Genard. Alus nimettiin 5. helmikuuta 1803 Ulysseksi.[1] Se valittiin 27. syyskuuta 1810 samana päivänä Brestissä perustetun École Navalen tukilaivaksi. Alus nimettiin 14. tammikuuta 1811 Tourvilleksi ja aloitti koulutustehtävissä. Opiskelijat sijoitettiin alemmalle tykkikannelle ja opettajat ylemmälle tykkikannelle.[2]
École special de marine lakkautettiin Brestissä, jolloin Tourville poistettiin 16. maaliskuuta 1815 palveluksesta, vaikka saman aikaisesti perustettiin École d'Angoulême. Aluksessa todettiin 24. lokakuuta 1815 olevan lahoa, jolloin se määrättiin muutettavaksi varastoproomuksi Brestiin. Alus oli 1816 hylkynä ja romutettiin 1822.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Winfield, Rif & Roberts, Stephen S.: French Warships in the Age of Sail 1786–1861 – Design, Construction, Careers and Fates. Minnesota, Yhdysvallat: Seaforth Publishing, 2015. ISBN 978-1-84832-204-2. (englanniksi)
- Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Velasco - San Genaro - Santa Isabel |
| Edeltäjä: Príncipe-luokka – Seuraaja: San Juan Nepomuceno -luokka |