Samuel Hedborn

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Samuel Hedborn

Samuel Johan Hedborn (14. lokakuuta 1783 Kolstad, Hedan pitäjä, Itä-Götanmaa26. joulukuuta 1849 Askeryd, Småland) oli ruotsalainen pappi, kirjailija, laulu- ja virsirunoilija.

Hedborn oli kotoisin köyhistä oloista, sotilastorpparin poika. Hän kävi koulua Linköpingissä ja opiskeli Uppsalan yliopistossa. Hänet vihittiin papiksi 1809 Linköpingissä. Vuodesta 1812 hän toimi opettajana Tukholmassa. Hänet nimitettiin 1815 ylimääräiseksi hovisaarnaajaksi. 1820 hänet nimitettiin Askerydin kirkkoherraksi, ja hän hoiti virkaa kuolemaansa saakka. Uppsalassa ja Tukholmassa hän tutustui ruotsalaisiin romantikkoihin, muun muassa professori, kirjailija ja kriitikko Per Atterbomiin, jota on pidetty yhtenä 1800-luvun alkupuolen suurimmista ruotsalaisista runoilijoista. He perustivat 1807 muutaman muun kirjallisesti kiinnostuneen henkilön kanssa seuran nimeltä Musis Amici, myöhemmin Auroraförbundet, jonka kautta Hedborn julkaisi ensimmäiset runonsa Phosphoros-lehdessä. Muutaman lyhyen virkapaikan jälkeen hänen oli pakko pyytää vapautusta viranhoidosta depression ja raskasmielisyyden takia.[1]selvennä

Sairausvuosiensa aikana Hedborn kypsyi runoilijaksi. Hän kirjoitti ensimmäiset virtensä[1] ja julkaisi 1812-1813 kaksi kokoelmaa virsiä, joista hän sai Lundbladin palkinnon[2] (Lundbladska priset). Hänen vaikuttimiaan virsien kirjoittamisessa olivat pietismin ja herrnhutilaisuuden kirjailijat ja teokset, kuten Olof Kolmodinin Andelig Dufwo-Röst ja Mose och Lamsens Wisor, jotka ovat olleet vanhimpien Siionin virsien laitosten esikuvana. Hedbornin virret eivät seu­ranneet valistuksen ajan ominaista retorista virsityyliä, vaan hän käytti virsissään kansanomaista ja yksinkertaista tyyliä.[1] Hänen virsissään on havaittavissa myös romantiikan ja mystiikan vaikutus. Hän oli arkkipiispa Johan Olof Wallinin läheinen työtoveri vuoden 1819 virsikirjan valmistelussa, ja Wallin on muokannut useita Hedbornin virsiä[3]. Hedborn lähentyi fosforismia. Atterbom toimitti 1853 julkisuuteen Hedbornin Samlade skrifter.[2]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on yksi Hedbornin virsi, 335 "Kaikkivoipa Jumalamme". (Suom. Carl Helenius 1825, uud. Samppa Asunta ja Niilo Rauhala 1984).

Ruotsin kirkon virsikirjassa on viisi hänen kirjoittamaansa virttä.

  • 120 "Yön voittaa päivä riemuisa", suom. Per Boreman 1946, uud. suom. Pekka Kivekäs 1997;
  • 132 "Nyt täyttyy toivo, lupaus", suom. Per Boreman, Oskari H. Jussila 1944, uud. suom. Niilo Rauhala 1995;
  • 329 "Kaikkivoiva Jumalamme", suom. Carl Helenius 1825, uud. suom. Pekka Kivekäs 1999;
  • 347 "Niin kaunis kukka aavikon", suom. Niilo Rauhala 1996, 391 "Nyt sydän sykkii oudosti," suom. Pekka Kivekäs 1996.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 279. Stockholm: Gummesons bokförlag, 1964. (ruotsiksi)
  2. a b Hedborn Samuel Johan, Tietosanakirja osa 3, palsta 197, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1911
  3. Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken. Band 1 Psalmerna 1-204 av den ekumeniska psalmboksdelen, s. 27. Visby: Wessmans musikförlag, 2014. ISBN 978-91-8771-034-6. (ruotsiksi)