Samuel Hedborn
Samuel Johan Hedborn (14. lokakuuta 1783 Kolstad, Hedan pitäjä, Itä-Götanmaa – 26. joulukuuta 1849 Askeryd, Småland) oli ruotsalainen pappi, kirjailija, laulu- ja virsirunoilija.
Hedborn oli kotoisin köyhistä oloista, sotilastorpparin poika. Hän kävi koulua Linköpingissä ja opiskeli Uppsalan yliopistossa. Hänet vihittiin papiksi 1809 Linköpingissä. Vuodesta 1812 hän toimi opettajana Tukholmassa. Hänet nimitettiin 1815 ylimääräiseksi hovisaarnaajaksi. 1820 hänet nimitettiin Askerydin kirkkoherraksi, ja hän hoiti virkaa kuolemaansa saakka. Uppsalassa ja Tukholmassa hän tutustui ruotsalaisiin romantikkoihin, muun muassa professori, kirjailija ja kriitikko Per Atterbomiin, jota on pidetty yhtenä 1800-luvun alkupuolen suurimmista ruotsalaisista runoilijoista. He perustivat 1807 muutaman muun kirjallisesti kiinnostuneen henkilön kanssa seuran nimeltä Musis Amici, myöhemmin Auroraförbundet, jonka kautta Hedborn julkaisi ensimmäiset runonsa Phosphoros-lehdessä. Hän toimi ajoittain kotiopettajana, kunnes vuonna 1809 hänet vihittiin papiksi Linköpingin hiippakuntaan. Hän toimi pappina Normlösan ja Hultin seurakunnissa, mutta jo vuonna 1810 hänen oli pakko pyytää vapautusta viranhoidosta depression ja raskasmielisyyden takia. Hän pystyi kuitenkin hoitamaan kirjallisia tehtäviä ja vuonna 1813 hänestä tuli arkkipiispa J. O. Wallinin suosituksella Svea Livgardet -joukko-osaston köyhien lasten koulun opettaja. 1820 hänet nimitettiin Askerydin kirkkoherraksi, jossa hän toimi kuolemaansa saakka.[1]
Sairausvuosiensa aikana Hedborn kypsyi runoilijaksi. Hän kirjoitti ensimmäiset virtensä[1] ja julkaisi 1812–1813 kaksi kokoelmaa virsiä, joista hän sai Lundbladin palkinnon[2] (Lundbladska priset). Hänen vaikuttimiaan virsien kirjoittamisessa olivat pietismin ja herrnhutilaisuuden kirjailijat ja teokset, kuten Olof Kolmodinin Andelig Dufwo-Röst ja Mose och Lamsens Wisor, jotka ovat olleet vanhimpien Siionin virsien laitosten esikuvana. Hedbornin virret eivät seuranneet valistuksen ajan ominaista retorista virsityyliä, vaan hän käytti virsissään kansanomaista ja yksinkertaista tyyliä.[1] Hänen virsissään on havaittavissa myös romantiikan ja mystiikan vaikutus. Hän oli arkkipiispa Johan Olof Wallinin läheinen työtoveri vuoden 1819 virsikirjan valmistelussa, ja Wallin on muokannut useita Hedbornin virsiä[3]. Hedborn lähentyi fosforismia. Atterbom toimitti 1853 julkisuuteen Hedbornin Samlade skrifter.[2]
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on yksi Hedbornin virsi, 335 "Kaikkivoipa Jumalamme" (Höga majestät, vi alla, suom. Carl Helenius 1825, uud. Samppa Asunta ja Niilo Rauhala 1984).
Ruotsin kirkon virsikirjassa on viisi hänen kirjoittamaansa virttä.
- 120 Yön voittaa päivä riemuisa, (Se, natten flyr för dagens fröjd, suom. Per Boreman 1946, uud. suom. Pekka Kivekäs 1997)
- 132 Nyt täyttyy toivo, lupaus (Nu segrar allas trognas hopp, suom. Per Boreman, Oskari H. Jussila 1944, uud. suom. Niilo Rauhala 1995)
- 329 Kaikkivoiva Jumalamme (Höga majestät, vi alla, suom. Carl Helenius 1825, uud. suom. Pekka Kivekäs 1999)
- 347 Niin kaunis kukka aavikon (När världens hopp förtvinat stod, suom. Niilo Rauhala 1996)
- 391 Nyt sydän sykkii oudosti (Mitt hjerta slår så underbart, suom. Pekka Kivekäs 1996)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 279. Stockholm: Gummesons bokförlag, 1964. (ruotsiksi)
- ↑ a b Hedborn Samuel Johan, Tietosanakirja osa 3, palsta 197, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1911
- ↑ Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken. Band 1 Psalmerna 1-204 av den ekumeniska psalmboksdelen, s. 27. Visby: Wessmans musikförlag, 2014. ISBN 978-91-8771-034-6. (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
