Sampo-konekivääri
| Sampo L-41 | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | kevyt konekivääri |
| Valmistaja | Valtion Kivääritehdas |
| Valmistusmaa |
 Suomi |
| Valmistusvuodet | 1940 - 1942[1] |
| Tekniset tiedot | |
| Kaliiperi(t) | 7,62×53R |
| Aseen pituus | 1 320 mm |
| Piipun pituus | 600 mm |
| Paino (tyhjänä) | 13,5 kg |
| Lipas | vyö |
| Tulinopeus (laukausta/min) | 600–800 |
Sampo-konekivääri L-41 on Aimo Lahden suunnittelema ilmajäähdytteinen, vyösyöttöinen ja kaasumäntätoiminen kevyt konekivääri. Ase perustui Lahden vuonna 1934 kehittämään Sampo-pikakivääriin, sekä tähystäjä- ja ohjaajakonekivääreihin.
Kehitys ja rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvi- ja jatkosodan aikaiset kokemukset osoittivat Suomen puolustusvoimille, että raskas Maxim-tyyppinen konekivääri oli osittain vanhentunut ja liian kömpelö moniin uudenaikaisen sodan vaatimuksiin. Lisäksi venäläistä perua oleva laippakantainen 7,62×53R -kaliiperinen patruuna oli hankala vyösyöttöisessä konekiväärissä. Uutta konekivääriä kehiteltäessä käytettiin metallivyötä, mutta syöttömekanismi oli edelleen Maxim-tyyppinen. Patruuna piti ensin vetää vyöstä taaksepäin, nostaa ylös piippulinjalle ja syöttää patruunapesään. Rakenne toi mukanaan monimutkaisen ja suhteellisen painavan syöttökoneiston – piirteet, jotka olivat tuttuja jo Maxim-konekivääristä.[2]
Kaasumännän etupäässä oli erillinen säädin tulinopeuden säätämistä varten. Tähtäimet perustuivat sotilaskivääriin m/39. Takatähtäin oli lukkorungon päällä ja etutähtäin kaasusylinterin yläpuolella. Sarjatuotantoaseissa oli lyhyempi piippu, osa muodoista oli yksinkertaistetumpia sekä lukkorungossa oli kiilaura erillisen tähtäimen asennusta varten.
Kokeilut aseella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aseen prototyypit valmistuivat syksyllä 1941 Valtion Kivääritehtaalta. Koeammuntojen jälkeen tilattiin ensimmäinen 50 aseen sarja. Aseita valmistui 26 kappaletta, jotka koeammuttiin heinäkuussa 1942. Huonon materiaalin (pehmeät sulkupinnat) vuoksi aseet palautettiin korjattavaksi. 16. syyskuuta 1942 aseille suoritettiin vastaanottotarkastus ja ne jaettiin rintamakäyttöön. Aseita valmistui lisäksi vielä yhdeksän kappaletta, jotka toimitettiin myös rintamalle. Aseet palvelivat sodan loppuun saakka rintamalla. Aseita valmistettiin yhteensä vain 35 kappaletta.
Aseissa ilmeni vuoden 1943 alkuun mennessä seuraavia vikoja:
- Toimintahäiriöitä huonolaatuisilla patruunoilla.
- Rikkoutuneita lukkoja ja palautusjousia.
- Piipun kuumenemista ja sen aiheuttamia haittavaikutuksia aseen käsittelyssä.
- Jalusta oli liian kevyt ja hankala asentaa paikalleen.
Halvemmin kustannuksin levyprässäyksellä valmistettavan saksalaisen MG-42 tultua testeihin L-41 jatkokehittelystä luovuttiin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusvoimat, Sotamuseo, Helsinki
- Palokangas, Markku: Kehitys pikakivääristä kevyeen konekivääriin
- Palokangas, Markku: Vapaussodan konetuliaseet
- Palokangas, Markku: Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918-1988 osa II ja III
- Sotatieteen laitos: Talvisodan historia 1
- Erjola, Risto: Asetuotanto Suomessa toisen maailman sodan aikana
- Harvila, Lauri: Suomen armeijan käyttämät aseet
- Timo Hyytinen: Arma Fennica 2 Sotilasaseet, Gummerus, Jyväskylä, 1987
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.jaegerplatoon.net/ALMOST1.htm
- ↑ Timo Hyytinen: ”Sampo L-41”, Aimo Lahden asekeksinnöt. Jyväskylä: Arma Fennica, 2013. ISBN 978-952-5687-21-7.