Sa’ud ibn Abdilaziz

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sa’ud ibn Abdilaziz
King Saud.jpg
Sa’ud ibn Abdilaziz Mayflower hotellissa, Washington D.C.:ssä
Saudi-Arabian kuningas
9. marraskuuta 19532. marraskuuta 1964
Edeltäjä Ibn Saud
Seuraaja Faisal I
Tiedot
Syntynyt 15. tammikuuta 1902
Kuwait City, Ottomaanien valtakunta
Kuollut 23. heinäkuuta 1969 (67 vuotta)
Ateena, Kreikka
Uskonto islam

Sa’ud ibn Abdilaziz (arab. سعود بن عبد العزيز‎, Sa‘ūd ibn ‘Abdi-l-‘azīz, 15. tammikuuta 190223. helmikuuta 1969) oli Saudi-Arabian kuningas 1953 – 2. marraskuuta 1964.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän oli Ibn Sa’udin vanhin henkiin jäänyt poika, hänen äitinsä oli Wadhba bint Muhammad al-Hazzam. Pian Saudi-Arabian perustamisen jälkeen hänet julistettiin kruununperijäksi, isän veljien sijaan. Hän oli kruununprinssinä 20 vuoden ajan, ja sen jälkeen kuninkaana 11 vuotta.[1]

Sa’ud järjesti hallitukseen lukuisia ministeriöitä ja Kuningas Saudin yliopiston Riadiin (josta tuli Riadin yliopisto hänen valtakautensa jälkeen). Sa’udin suku oli tyytymätön Sa’udin valtaan. Hänellä oli lukuisia lapsia, enemmän kuin isällään, 54 poikaa ja 57 tytärtä, ja hän pyrki saamaan oman poikansa seuraajakseen valtaistuimelle ja asetti heidät korkeisiin valtion virkoihin.

Sa’ud piti aluksi yllä lämpimiä suhteita Egyptiin vastustaakseen Irakin ja Jordanian hašimidien valtaa, mutta myöhemmin pelkäsi Egyptin liiallista vaikutusvaltaa arabimaailmassa ja väitteiden mukaan järjesti juonen salamurhata Nasser. Saudit tukivat rojalisteja Pohjois-Jemenin sisällissodassa, Egypti taas tasavaltalaisia.

Hänen velipuolensa pelkäsivät asemansa puolesta, eivätkä sietäneet Sa’udin rahantuhlausta omiin ja perheensä menoihin. Sa’udin huhuttiin myös käyttävän alkoholia. Huhujen mukaan hänelle määrättiin 1960-luvun alussa konjakkia lääkkeeksi, kuningas piti siitä ja käytti lopulta pullollisen päivässä.[2]

Vuoden 1964 alussa hallitus, hovi ja uskonnolliset johtajat olivat sitä mieltä että Sa’udin käytös ei ole kuninkaalle ja imaamille sopivaa. Hänen veljestään Faisalista päätettiin tehdä pääministeri, ja Sa’ud sai aluksi pitää kuninkaan arvonimen mutta ilman valtaoikeuksia. Sa’ud pyrki kaikin keinoin pääsemään takaisin valtaan, ja Faisal joutui pakenemaan Riadista Jeddaan. Lokakuussa 1964 hän palasi Riadiin ja tällöin Sa’ud päätettiin syrjäyttää kokonaan.[3][4]

Vaikka Muhammad ibn Abdilaziz Al Sa’ud oli ensimmäisenä perimysjärjestyksessä, kuninkaaksi kutsuttiin Faisal. Sa’ud meni maanpakoon Geneveen. Vuonna 1966 Nasser kutsui hänet asumaan Egyptiin.[3] Sa’ud kuoli Ateenassa 1969. Saudi-Arabian ulkoministeriön virallisten sivujen mukaan hän oli luopunut vallasta hoitaakseen terveyttään ulkomailla.[5] Syrjäyttämisensä jälkeen hänestä ei paljon Saudi-Arabiassa kuultu, ja hänen nimensä poistettiin historiankirjoista ja hänen mukaansa nimettyjen instituuttien nimistä. Hänen poikansa jäivät myös marginaaliseen asemaan hovissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. History of King Saud King Saud Foundation. 2012. Viitattu 16.11.2016.
  2. The Return of the King — Saud Visits the U.S. ADST. Viitattu 16.11.2016.
  3. a b Joseph Mann: King Without a Kingdom Studia Orientalia Electronica. Viitattu 16.11.2016.
  4. SAUDIS INSISTING ON DEPOSING KING NY Times. 1.11.1964. Viitattu 16.11.2016.
  5. King Saud bin Abdul Aziz Kingdom of Saudi arabia Ministry of Foreign Affairs. 2015. Viitattu 16.11.2016.
  Edeltäjä:
Ibn Sa’ud
Saudi-Arabian kuningas
19531964
Seuraaja:
Faisal ibn Abdilaziz Al Sa’ud

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.