Siirry sisältöön

Ryūichi Sakamoto

Wikipediasta
Ryūichi Sakamoto
坂本 龍一
Sakamoto vuonna 2008.
Sakamoto vuonna 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt17. tammikuuta 1952
Nakano, Tokio, Japani
Kuollut28. maaliskuuta 2023 (71 vuotta)
Ammatti muusikko, säveltäjä
Muusikko
Tyylilajit elektroninen musiikki, tekno ja kokeellinen musiikkiView and modify data on Wikidata
Soittimet koskettimet
Levy-yhtiöt MIDI INC., Island Records, Nippon Columbia, For Life Music, Columbia Records ja CommmonsView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
Kotisivut
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta

Ryūichi Sakamoto (jap. 坂本 龍一; 17. tammikuuta 195228. maaliskuuta 2023[1]) oli japanilainen muusikko, näyttelijä ja elokuvamusiikin säveltäjä.

Sakamoto syntyi Nakanossa, Tokiossa. Hän opiskeli Tokion kansallisessa taide- ja musiikkiyliopistossa ja kuului vuonna 1978 Yellow Magic Orchestran perustajajäseniin. Hän on julkaissut useita sooloalbumeita. Sakamoto on voittanut Oscarin, Baftan, Golden Globen kaksi kertaa ja Grammyn.

Sakamoto on säveltänyt musiikin muun muassa seuraaviin elokuviin: Merry Christmas, Mr. Lawrence[2] (1983), Viimeinen keisari (1987), Suojaava taivas (1990), Korkeat korot (1991), Humiseva harju (1992), Pikku Buddha (1993), Vaaran vanki (1993), Rakkaus on paholainen (1998), Snake Eyes (1998), Tabu (1999), Femme Fatale (2002), Appleseed (2004), Babel (2006), The Revenant (2016) ja The Fortress (2017).

Sakamoto on lisäksi toiminut näyttelijänä elokuvissa Merry Christmas, Mr. Lawrence ja Viimeinen keisari.

Sakamoto oli naimisissa muusikko Akiko Yanon kanssa 1982–2006. Sakamotolla ja Yanolla on vuonna 1980 syntynyt yhteinen tytär Miu Sakamoto.[3]

Sakamoto selvisi vuonna 2014 hoidetusta kurkkusyövästä. Vuoden 2021 alussa hän kertoi saavansa hoitoa paksusuolen syöpään.[1]

  1. 1 2 Pioneering composer and eco-warrior Ryuichi Sakamoto dies age 71 RFI. 2.4.2023. Viitattu 2.4.2023. (englanniksi)
  2. Oshima on Oshima, s. 230–232. Like, 1998.
  3. Ronald Taylor: Akiko Yano reflects on how music has changed after 40 years in the business The Japan Times. 15.5.2016. Viitattu 31.12.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]