Ruususiipitulkku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruususiipitulkku
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Peipot Fringillidae
Suku: Aavikkotulkut Rhodopechys
Laji: sanguineus
Kaksiosainen nimi

Rhodopechys sanguineus
(Gould, 1838)

Alalajit
  • Rhodopechys sanguineus sanguineus
  • Rhodopechys sanguineus aliena
Katso myös

  Ruususiipitulkku Wikispeciesissä
  Ruususiipitulkku Commonsissa

Ruususiipitulkku (Rhodopechys sanguineus) on paksunokkainen siemensyöjälintu.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 15 cm, siipien kärkiväli 30–33,5 cm ja paino 30–50 g. Peipon kokoinen ruskean, valkoisen ja mustan kirjava pikkulintu, jonka siivillä, pyrstössä ja yläperässä vaaleanpunaista tai ruusunpunaista väriä. Nokka on paksu, vaaleanruskea. Sukupuolet ovat muuten samanvärisiä mutta koiras on juhlapuvussa kirkkaamman värinen. Nuoren linnun värit ovat himmeämmät. Äänet tuovat mieleen kangaskiurun äänen.

Alalaji sanguineus esiintyy paikkalintuna Turkissa, ja paikoin Lähi-idässä sekä niistä itään läntiseen Kiinaan. Marokon Atlasvuoristossa esiintyy alalaji aliena.[2] Euroopan populaation koko on 600 000–1 800 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Lajia ei ole tavattu Suomessa.

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesimäaikana laji elää korkealla vuoristossa 1 700–3 300 metrin korkeudella, joskus alempana. Se viihtyy kasvittomilla jyrkillä rinteillä. Talveksi se laskeutuu alemmas.[3]

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on maassa kivenkolossa, pensaan tyvellä, jyrkänteen hyllyllä tai ruohomättäässä. Munia on 4–5 ja muna painaa 3,1–3,5 g. Naaras hautoo 13–15 päivää. Naaras lämmittää pieniä poikasia, kunnes ne ovat noin 10 päivän ikäisiä. Molemmat puolisot ruokkivat ja hoitavat poikasia, jotka ovat lentokykyisiä noin 2-viikkoisina.[2]

Ruohokasvien siemenet, lisääntymisaikana syö myös jonkin verran selkärangattomia.[2]

  1. a b BirdLife International: Rhodopechys sanguineus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)
  2. a b c Perrins, Christopher M. (toim.) 1994: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-854679-3
  3. Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2