Ruusukakadu

Ruusukakadu
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo:	Kakadut Cacatuidae
Suku:	Eolophus
Laji:	roseicapilla
Kaksiosainen nimi
Eolophus roseicapilla (Vieillot, 1817)
Ruusukakadun levinneisyys
Katso myös
Ruusukakadu Wikispeciesissä   Ruusukakadu Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Ruusukakadu (Eolophus roseicapilla, myös Cacatua roseicapilla) on Australian yleisin papukaijalintulaji. Ruusukakadu on ikään kuin australialainen versio pulusta. Räjähdysmäisesti levinneet jättiläismäiset parvet autioittavat viljelyksiä, sekoittavat liikennettä, taittavat painollaan antenneja ja kuorivat puhelin- ja sähkölinjojen eristepinnoitetta oikosulkuja aiheuttaen. Sitä on joskus kutsuttu myös nimillä galahkakadu ja ruusupääkakadu.

Koko ja ulkonäkö

Nuori ruusukakadu, jonka töyhtö ja rinta ovat aikuista harmaammat.

Ruusukakadu kasvaa noin 35 cm pitkäksi ja 270–400 gramman painoiseksi. Laji on pääasiassa vaaleanpunainen. Pään töyhtö on vaaleampaa sävyä kuin muu pää, selkä, vatsa ja siipien tyvet. Muut osat siivistä ja pyrstö ovat harmaat. Nokka on sarvenvärinen, iiris tummanruskea (koiras) tai punertava (naaras) ja koivet harmaat. Nuori lintu on väreiltään aikuista harmaampi ja sen iiris on ruskea.

Esiintyminen

Ruusukakadu elää lähes koko Australiassa alle 1 250 metrin korkeudella merenpinnasta. Tasmaniassa se on harvalukuinen. Lajin esiintymisalueen laajuus on 1–10 miljoonaa neliökilometriä, ja sen populaation koko on yli viisi miljoonaa yksilöä. Lajista tunnetaan kolme alalajia: roseicapilla Länsi- ja Pohjois-Australiassa, albiceps Tasmaniassa ja Kaakkois-Australiassa ja kuhli Pohjois- ja Itä-Australiassa.

Elinympäristö

Ruusukakadut elävät kaikkialla metsäisillä savanneilla, eukalyptusmetsissä, rannoilla ja ruohostomailla. Ne ovat yleisiä myös taajamissa, puistoissa ja puutarhoissa. Tavallisesti ne liikkuvat pareittain tai pienissä parvissa, mutta toisinaan myös satojen yksilöiden parvissa. Ne ruokailevat maassa aamuisin ja iltaisin ja viettävät päivän helteisimmät tunnit puiden ja pensaiden suojassa.

Lisääntyminen

Aikuisen naaraan silmä on aikuisen koiraan silmää vaaleampi.

Ruusukakadu on yksiavioinen. Pesäpuu on tavallisesti vesistön rannalla kasvava eukalyptus. Ruusukakadu tekee pesänsä puunkoloihin, jotka se verhoaa eukalyptuksen lehdillä ja munii niiden päälle 2–5, yleisimmin kolme munaa. Haudonta-aika on 22–23 päivää ja molemmat puolisot hautovat. 6–8 viikon ikäisinä poikaset lähtevät pesästä ja emot ruokkivat niitä vielä pari-kolme viikkoa. 2–3 ensimmäistä elinvuottaan linnut viettävät suurissa parvissa.

Ravinto

Ruusukakadut syövät siemeniä, viljaa, juuria, lehtiä, silmuja sekä hyönteisiä ja niiden toukkia.

Lemmikkinä

Ruusukakadu on Suomessa yksi yleisimmistä isoista kakaduista lemmikkinä.

Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään läheistä sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa. Kakaduille tyypilliseen tapaan laji on lemmikkinä äänekäs, muttei kovinkaan lahjakas puhuja, älykäs ja erittäin innokas jyrsimään, jotka kaikki tuovat omat haasteensa lajin pitoon lemmikkinä.

Laji kuuluu CITES II/B -liitteeseen, jolloin sillä tulee vankeudessa olla yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus. Ilman alkuperätodistusta tai siihen verrattavia papereita linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä.

Lähteet

• Otavan lintutieto – maailman linnut. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12001-8
• Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T.: Parrots of the World. New Jersey: T.F.H. Publications, 1977. ISBN 0-87666-959-3.
• Galah (Eolophus roseicapilla) World Parrot Trust. (englanniksi)