Rusotuonenpuu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rusotuonenpuu
Rusotuonenpuu kuvattuna teoksessa Flora de Filipinas, 1880-luku.
Rusotuonenpuu kuvattuna teoksessa Flora de Filipinas, 1880-luku.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Suku: Tuonenpuut Gliricidia
Laji: sepium
Kaksiosainen nimi

Gliricidia sepium
(Jacq.) Walp.[1]

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Rusotuonenpuu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Rusotuonenpuu Commonsissa

Rusotuonenpuu (Gliricidia sepium) on tropiikissa kasvava puulaji. Lajia viljellään yleisesti sen monikäyttöisyyden takia.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rusotuonenpuun kukintoja ja lehtiä.
Kukkiva rusotuonenpuu. Kuva: Forest & Kim Starr

Rusotuonenpuu kasvaa 10–15 metriä korkeaksi. Runko on mutkainen ja ohut. Puuaines on tummaa ja kovaa. Luontaisella levinneisyysalueella se pudottaa kuivana kautena lehtensä. Siemenet ovat myrkyllisiä. Laji vesoo voimakkaasti ja sitä on helppoa lisätä myös suvuttomasti pistokkaista.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonvaraisena rusotuonenpuuta tavataan Meksikon ja Keski-Amerikan alavilla alueilla, joilla on selkeä sade- ja kuivankauden vaihtelu. Villiintyneenä viljelykarkulaisena lajia tavataan lähes koko tropiikin alueella.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rusotuonenpuu on monikäyttöinen puulaji. Perinteisesti sitä on käytetty peltometsäviljelyksessä esimerkiksi kaakaon kanssa. Tällöin rusotuonenpuu suojaa viljelyksiä liialta auringonpaahteelta ja lehtikarike lannoittaa maata. Laji myös sitoo erittäin hyvin typpeä maaperään. Puun myrkyllisistä siemenistä valmistetaan käymisteitse rotanmyrkkyä. Karjankasvattajat käyttävät katkaistuja, voimakkaasti vesovia rusotuonenpuun lehtiä karjanrehuksi. Vaikka puun siemenet ovat myrkyllisiä, lehdet ovat erittäin proteiinipitoista rehua karjalle. Puuaines ei kelpaa rakennuspuuksi, mutta sitä käytetään polttopuuna.[2] Lajia kasvatetaan myös varjoa antavana aidannepuuna.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nygren, Pekka: Rusotuonenpuu. Teoksessa Luonnossa: Kasvit II. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 165.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kassu – Finnish Names of Plants: Gliricidia sepium Viitattu 5.7.2015. (englanniksi)
  2. a b c Nygren 2008, s. 165.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]