Rosoheltat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rosoheltat
Lentinus tigrinus
Lentinus tigrinus
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Polyporales
Heimo: Polyporaceae
Suku: Rosoheltat
Lentinus
Fr. 1825

Rosoheltat (Lentinus) on Polyporaceae-heimoon kuuluva sienisuku, jonka luokittelu on muuttunut merkittävästi DNA-tutkimusten myötä. Aiemmin suku sisälsi vain helttasieniä, joilla oli usein rosoiset heltat. DNA-tutkimusten perusteella sukuun sisältyy kuitenkin myös kevätkäävän kaltaisia kääpiä. Siksi rosohelttoihin on siirretty useita kääpälajeja, ja vastaavasti monia helttasieniä on siirretty muihin sukuihin.

Rosohelttoihin on perinteisesti luokiteltu vain helttasieniä, joista monilla on rosoiset helttojen terät.[1][2] Valkoisen itiöpölynsä johdosta ne on tavattu luokitella Tricholomataceae-heimoon.[1] Rosohelttojen kääpämäisistä piirteistä on tiedetty pitkään, mutta perinteisesti sienten pääjaot on tehty itiölavan muodon perusteella, jolloin rosoheltat ja käävät joutuvat eri ryhmiin.[1][3] 1970- ja 1980-luvuilta alkaen läheisyyttä kääpiin on kuitenkin painotettu enemmän, ja rosoheltat on alettu luokitella Polyporaceae-heimoon.[1]

Vielä 1900-luvun lopulla rosohelttoihin luokiteltiin monia helttasieniä, joita ei enää pidetä toistensa lähisukulaisina. Sieniä, jotka ennen DNA-tutkimuksia luokiteltiin rosohelttoihin, ovat esimerkiksi siitake, ratapölkkysieni, tuoksuvinokas ja rustovinokas.[2] Lisäksi DNA-tutkimukset ovat paljastaneet, että osa jalkakäävistä (Polyporus) kuuluu oikeasti rosohelttojen sukuun.[4] Näitä ovat esimerkiksi Suomessakin tavattavat talvikääpä ja kevätkääpä.[4][5] Suomen Lajitietokeskus luokittelee kuitenkin talvi- ja kevätkäävän edelleen jalkakääpiin.[5]

Suomen Lajitietokeskuksen mukaan ainoa suomalainen rosohelttalaji on rustovinokas.[6] Uusissa tutkimuksissa rustovinokas luokitellaan kuitenkin sukuun Panus, joka kuuluu Panaceae-heimoon. Panus on yksi Polyporales-lahkon kolmesta suvusta, joissa on kehittynyt tyypillisen helttasienen kaltaisia sieniä; muut suvut ovat rosoheltat (Lentinus) ja tuoksuvinokkaan sisältävä Neofavolus.[7] Kaikki aiemmin rosohelttoihin luetuista helttasienistä eivät kuulu Polyporales-lahkoon: esimerkiksi siitake kuuluu Agaricales-lahkoon ja ratapölkkysieni Gloeophyllales-lahkoon.[2][8]

DNA-tutkimuksissa ainakin seuraavat lajit on todettu Lentinus-sukuun kuuluviksi:[4]

  1. a b c d Hibbett, David S. & Vilgalys, Rytas: Evolutionary Relationships of Lentinus to the Polyporaceae: Evidence from Restriction Analysis of Enzymatically Amplified Ribosomal Dna. Mycologia, 1991, 83. vsk, nro 4, s. 425–439. Mycological Society of America. doi:10.1080/00275514.1991.12026032. ISSN 0027-5514. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.1.2023. (englanniksi)
  2. a b c Valste, Juha (päätoim.): Suomen luontotieto. 4. Rii–Ö, s. 159. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-29432-2.
  3. Zmitrovitš, Ivan V. & Kovalenko, Alexander E.: Lentinoid and Polyporoid Fungi, Two Generic Conglomerates Containing Important Medicinal Mushrooms in Molecular Perspective. International Journal of Medicinal Mushrooms, 2016, 18. vsk, nro 1, s. 23–38. doi:10.1615/IntJMedMushrooms.v18.i1.40. ISSN 1521-9437. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 8.1.2022. (englanniksi)
  4. a b c Ji, X. et al.: Taxonomy, phylogeny and divergence times of Polyporus (Basidiomycota) and related genera. Mycosphere, 16.1.2022, 13. vsk, nro 1, s. 1–52. doi:10.5943/mycosphere/13/1/1. ISSN 2077-7019. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 8.1.2023. (englanniksi)
  5. a b Jalkakäävät – Polyporus Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 8.1.2023.
  6. Rosoheltat – Lentinus Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 8.1.2023.
  7. Justo, Alfredo et al.: A revised family-level classification of the Polyporales (Basidiomycota). Fungal Biology, syyskuu 2017, 121. vsk, nro 9, s. 798–824. doi:10.1016/j.funbio.2017.05.010. ISSN 1878-6146. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 8.1.2023. (englanniksi)
  8. Kalichman, Jacob: Generic names of agarics & Agaricales (pdf) agaric.us. 24.12.2022. Viitattu 8.1.2023. (englanniksi)