Romulus Augustulus

Romulus Augustus soliduksessa. Taustalla Victoria.

Romulus Augustulus tai Romulus Augustus (noin 460 – 507 tai myöhemmin) oli Länsi-Rooman viimeinen keisari. Hänen isänsä, hunni Attilan entinen sihteeri Orestes kohotti hänet valtaan 31. lokakuuta 475, kun oli ensin ajanut edellisen keisarin Julius Nepoksen Italiasta. Romulus oli tuolloin 14-vuotias, ja Orestes käytti poikaansa nukkehallitsijana. Itä-Rooman keisari ei koskaan tunnustanut hänen keisariuttaan. Tyytymättömien sotilaiden Italiaan kutsuma germaani Odovakar tappoi Oresteen ja syrjäytti Romuluksen syyskuun alussa vuonna 476. Romulus muutti huvilalle Napolin rannikolla ja nautti vuosittaista eläkettä. Odovakar jäi Italiaan kuninkaaksi muodollisesti Itä-Rooman keisarin vasallina. Hän palautti keisarin tunnusmerkit Itä-Roomaan.

Romulus Augustuluksen myöhemmistä vaiheista ei ole varmaa tietoa. Vuosina 507 ja 511 Teoderik Suuren sihteerit vahvistivat kirjeitse eläkkeen, jonka Teoderik oli myöntänyt eräälle Romulukselle ja hänen äidilleen Barbarialle. Kirjeissä mainitun Romuluksen on usein arveltu olevan Romulus Augustulus, mutta tätä on mahdotonta todistaa oikeaksi.

Romuluksen nimi on mielenkiintoinen. Alkuperäinen Romulus oli Rooman tarunhohtoinen perustaja, ja Augustus oli Rooman ensimmäinen keisari. Augustulus on tästä diminutiivimuoto, ”pikku-Augustus”. Diminutiivimuoto on historioitsijoiden jälkikäteen lisäämä ironinen ja hieman halventava muoto keisarin nimestä.

Kirjallisuutta

• Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9
• Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2000. ISBN 951-23-4094-1