Robert L. Whetten
Robert L. Whetten (s. 1959)[1] on amerikkalainen fyysikko ja professori. Hän on eräs kansainvälisesti tunnetuimpia molekulaaristen nanorakenteiden sekä nanopartikkelien synteesin ja karakterisoinnin tutkijoita.
Tieteellinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Whetten on opiskellut State Universityssä ja Cornellin yliopistossa.[2] Väiteltyään tohtoriksi hän työskenteli tutkijana Exxon Corporaten tieteellisessä tutkimuslaboratoriossa.[2] Whetten toimi vuoteen 1994 professorina Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa (UCLA).[2] Sen jälkeen hän toimi vuosina 1994–2012 professorina Georgia Institute of Technologyssa Atlantassa.[2] Hän on työskennellyt myös vierailevana professorina useissa yliopistoissa Sveitsissä, Saksassa ja Ranskassa.[2]
Whettenin erikoisalaa tutkijana ovat diskreetti metallurgia ja molekulaarimetallurgia.[2] Hän on tutkinut erilaisten metallinanoklustereiden rakennetta, sidoksia ja niiden pinnan kemiallisia ominaisuuksia.[3] Spektroskopiaa hyödyntäen hän on tutkinut suuria molekyylejä, molekyylien muodostamia klustereita ja useiden klustereiden muodostamia kokonaisuuksia.[3] Whetten on lisäksi tehnyt merkittävää tutkimusta liukoisten fullereenimolekyylien C60 ja niiden johdannaisten synteesissä ja karakterisoinnissa.[1] Hän tutki jo vuonna 1990 fullereenimolekyylien fotofysikaalisia ominaisuuksia.[4] Tutkimuksissaan fullereenien rakenteen selvittämiseksi Whetten on soveltanut optista spektroskopiaa ja massaspektrometriä.[2]
Vierailevana professorina Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Whetten toimi vuosina 2010–2011 Jyväskylän yliopiston kemian laitoksen ja Nanotiedekeskuksen (Arkistoitu – Internet Archive) yhteisenä FiDiPro-professorina (engl. Finland Distinguished Professor).[5] Hän työskenteli yhdessä professori Hannu Häkkisen kanssa.[1] Suomen akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa kemiallisesti stabiloituja, metallisia nanopartikkeleita käsiteltiin (mm. synteesin, karakterisoinnin ja funktionalisoinnin avulla) eri sovelluksiin sopiviksi.[1] Hankkeen päämääränä oli valmistaa nanopartikkeleja, joiden rakenne ja ominaisuudet tunnetaan tarkasti. Käsittelyjen jälkeen partikkelit voidaan suojata erilaisiin kemiallisiin ympäristöihin sopivilla, niin kutsutuilla ligandikerroksilla.[1] Valmiita partikkeleita voidaan käyttää esimerkiksi katalyytteinä, nanomittakaavan ilmaisimina, fotoniikassa, bioleimoina ja molekyylielektroniikassa.[1]
Jyväskylän yliopistossa tehtiin vuosina 2010–2011 Whettenin ja Hannu Häkkisen johdolla tutkimusta muutaman nanometrin kokoisilla kultahiukkasilla. Whetten havaitsi ensimmäisenä, että kultananopartikkelien elektronirakenteen kvantittumisesta nanopartikkelille aiheutuvat tietynlaiset optiset ja sähkökemialliset ominaisuudet.[1] Stanfordin yliopisto toimitti vuonna 2010 Jyväskylän yliopistolle Au102-partikkelinäytteitä, jotka Jyväskylän yliopiston fysikaalisen kemian professori Mika Petterssonin johtama tutkimusryhmä analysoi spektroskopian avulla.[5] Whettenin tutkimushankkeessa saavutettiin merkittäviä tuloksia. Tutkimustuloksia hyödynnettiin sittemmin monitieteellisissä (kemia, fysiikka ja biotieteet) jatkotutkimuksissa. Kultananohiukkasilla voidaan esimerkiksi merkitä viruksia ja seurata sitten niiden liikkeitä kudoksissa.[6] Virus on niin pienikokoinen, että sitä ei voi havaita optisilla laitteilla. Siksi se "leimataan". Leimauksessa viruksen pintaan kiinnitetään pieni, 1...3 nanometrin kokoinen kultapartikkeli.[7] Sen jälkeen viruksen pystyy erottamaan elektoronimikroskoopilla.[7] Menetelmää on sovellettu mm. enterovirusten tutkimuksessa.[7] Havainnot auttavat tutkijoita rokotteiden kehittämisessä.
Paluu kotimaahan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Whettenin toimikausi vierailevana professorina päättyi 2011, ja hän palasi takaisin Yhdysvaltoihin. Vuodesta 2012 hän on toiminut kemiallisen fysiikan professorina Texasin yliopiston fysiikan ja astronomian laitoksella San Antoniossa.[3] Hän asuu Mesassa Arizonassa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g FidiPro-professorit (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen akatemian rahoittamat FiDiPro-professorit ja tutkimushankkeet 2010, Suomen akatemia. Viitattu 31.10.2015
- ↑ a b c d e f g h Z60, Phantaspheraurate[vanhentunut linkki] Nanoscience Seminar, syksy 2014. Arizona State Universityn sivustolla (englanniksi) Viitattu 31.10.2015.
- ↑ a b c Robert L. Whetten Teksasin yliopiston sivustolla (englanniksi) Viitattu 31.10.2015
- ↑ Photophysical properties of sixty atom carbon molecule (C60) J. Phys. Chem., 1991, 95 (1), pp 11–12, tammikuu 1991. Viitattu 31.10.2015
- ↑ a b Pienestä syntyi suurta – Nano came to Jyväskylä. Jyväskylän yliopiston nanotiedekeskuksen historia - talkoohenkeä ja yhdessä tekemisen voimaa, s. 91. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2014. ISBN 978-951-39-5910-4 Teoksen verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Pienestä syntyi suurta... (2014), s. 87
- ↑ a b c Pienestä syntyi suurta... (2014), s. 93
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Uusi FiDiPro-professori Jyväskylän yliopistoon, Jyväskylän yliopisto 06/2010 (Arkistoitu – Internet Archive)