Rimpi (Kuhmo)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kainuulaista kylää. Kosteikosta kertoo artikkeli Hete.

Rimpi eli Rimminkylä on muutamien talojen asutus Kuhmossa Änättijärven itärannalla ja Rimminvaaran laella. Siitä on matkaa valtakunnanrajalle linnuntietä Kiimavaaran kautta vain pari kilometriä ja maanteitse Vartiuksen raja-asemalle noin viisi kilometriä. Käytännössä Rimpi kuuluu Vartiuksen kylään, mutta sillä on erityismerkitys: Se on Suomussalmeen kuuluvien Hietajärven ja Kuivajärven lisäksi ainoa varsinainen Vienan runokylä Suomen puolella. Rimmin asukkaat ovat olleet perinteisesti karjalaisia ortodokseja. Rakennuksetkin ovat olleet vienalaistyylisiä. Niistä on jäljellä Yrjö Blomstedtin ja Victor Sucksdorffin tallentamat pohjapiirrokset vuodelta 1894. Taidemaalarit Akseli Gallén-Kallela ja Louis Sparre ovat käyneet 1800-luvulla Rimmissä maalaamassa maisemia.[1] Rimmin kylä liittyy siis karelianismin syntyyn.[2] Rimpi on ollut portti Vienaan Kuhmon kautta Vienaan matkaaville runonkerääjille ja kareliaaneille.[2] Rimmin kävijöihin kuuluu muun muassa Samuli Paulaharju, joka otti silloin klassiseksi kohonneen kuvan Uljaskasta.[2]

Rimmiläisten elinkeinoja oli luontaisten elinkeinojen kuten kalastuksen, metsästyksen ja viljelyn ohella lisäksi tervanpoltto, metsätyöt ja pontikankeitto.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rimmin talot tuhottiin talvisodassa.[1]

Professori Pertti Virtaranta on tutkinut Rimmin asukkaiden sukutaustoja tarkastikin. Rimmin asukkaista on haastateltu Uljaska Ahtosta, joka kertoo olleensa mallina Gallén-Kallelan tauluissa Väinämöistä esittävänä hahmona. Uljaskan lapset Iivana ja Huotari ovat kertoneet tutkijalle Rimmin elämästä, muun muassa Uljaskan taikakeinoista kuten kyvystä verenseisauttamiseen. Rimmiläisen Ontrei Huovisen emäntä Omelie Huovinen on osannut runonlaulantaa, jota on tallennettu. Sappovaarasta kotoisin ollut tunnettu runonlaulaja Rokka-Hilippä on myös laulanut Rimmissä.[1]

Kylän elämä sammui 1980-luvulla, mutta sinne muutti uusia asukkaita jälleen 1990-luvun aikana.[2] Nykyaikana Rimmin perinteitä vaalii etenkin sukuun kuuluva Markku Nieminen.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Pertti Virtaranta: Polku sammui, s. 115–178. Helsinki: Kirjayhtymä, 1972. ISBN 951-26-0179-6.
  2. a b c d Rimpi www.juminkeko.fi. Viitattu 11.7.2020.
  3. Markku Nieminen: Vienan Runokylät Juminkeko-säätiö. Viitattu 3.3.2019.