Rikosilmoitinjärjestelmä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo rikosilmoitinjärjestelmistä yleensä, samantapainen aihe on myös Murtohälytys

Rikosilmoitinjärjestelmällä tarkoitetaan laitteistoa, jonka tarkoituksena on suojata valvomalla esimerkiksi tiloja, rakennusta, aluetta tai tiettyä kohdetta kuten esimerkiksi kassakaappia erilaisten ilmaisimien avulla siten, että murtautumisesta, ilkivallasta tai muista järjestelmän käyttämisellä tavoiteltavista tiedoista tai havainnoista välittyy tieto esimerkiksi vartioimisliikkeelle, hätäkeskukselle tai järjestelmän käyttäjälle. Rikosilmoitinjärjestelmällä saattaa olla myös ilkivaltaa ja rikoksia ennalta ehkäisevä vaikutus. Rikosilmoitinjärjestelmää usein kutsutaan myös hälytysjärjestelmäksi.

Suomessa rikosilmoitinlaitteistoja saa yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 3 luvun 35§ mukaan asentaa vain poliisin turvasuojaajaksi hyväksymä asentaja. Turvasuojaustehtävä määritellään em. lain 1 luvun 2§ 1. ja 17.mom

Järjestelmä koostuu useimmiten erilaisten ilmaisimien lisäksi keskusyksiköstä, käyttölaitteesta, varavirrasta eli akusta ja robottipuhelimesta, joka välittää järjestelmän tietoja eteenpäin. Yleisimmin käytössä olevia ilmaisimia on esimerkiksi passiivinen infrapunailmaisin eli liiketunnistin, lasirikkoilmaisin, magneettikosketin ja mikroaaltoilmaisin. Myös savu- ja kosteusilmaisimia voidaan käyttää.

Järjestelmiin voidaan yleensä liittää myös esimerkiksi kulunvalvontajärjestelmä, työajanseuranta ja muita yritysten hyötysovelluksia. Järjestelmien integrointi voi tuoda myös kustannussäästöjä. Ainoa rikosilmoitinjärjestelmästä ulospäin näkyvä järjestelmän osa on useimmiten käyttölaite, jolla järjestelmää ohjataan ja käytetään.

Suositukset ja määräykset rikosilmoitinjärjestelmien asennuksista suojattaviin kohteisiin antaa Suomessa Finanssialan keskusliitto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]