Riikka Häyrinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Riikka Häyrinen (o.s. Rantanen) on suomalainen ringettepelaaja.[1][2][3][4] Hän edusti Luvian Kiekko -82:ta vuosina 2000–2016 ja saavutti 13 peräkkäistä SM-mitalia.[1][2][3][4][5][6][7][8][9][10][11][12][13][14] Suomen-mestaruuden hän voitti vuosina 2004, 2005 ja 2007.[2][3][4] Hän palasi SM-sarjaan ja Luvian Kiekkoon kaudella 2018–2019.[15] Ringeten SM-sarjan kaikkien aikojen pistetilastossa Häyrinen on kauden 2021–2022 jälkeen kahdeksantena. Hän on pelannut SM-sarjassa 449 ottelua ja tehnyt yhteensä 1 486 tehopistettä (442 maalia ja 1 044 maalisyöttöä).[16]

Häyrinen pelasi myös Suomen maajoukkueessa ja voitti maailmanmestaruuden vuosina 2013 ja 2016.[17][18][19][20][21]

Riikka Häyrisen isoisä Pekka Rantanen sai ensimmäisenä Hockey Hall of Fame Finlandin jakaman Yrjö Salminen -elämäntyöpalkinnon ansioistaan jääkiekkovalmentajana.[22]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Liuhala, Juhani: LuKin mitaliputki jatkuu edelleen Satakunnan Kansa. 26.3.2016. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 16.7.2019.
  2. ↑ a b c Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 26, s. 311. Minerva Kustannus Oy, 2005. ISBN 952-5591-08-5.
  3. ↑ a b c Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 27, s. 307. Minerva Kustannus Oy, 2006. ISBN 952-5591-41-7.
  4. ↑ a b c Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 29, s. 265. Minerva Kustannus Oy, 2008. ISBN 978-952-492-156-5.
  5. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 28, s. 275. Minerva Kustannus Oy, 2007. ISBN 978-952-492-013-1.
  6. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 30, s. 299. Minerva Kustannus Oy, 2009. ISBN 978-952-492-254-8.
  7. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 31, s. 247. Minerva Kustannus Oy, 2010. ISBN 978-952-492-346-0.
  8. ↑ Kausi 2009-10 Kaukalopallo- ja Ringetteliitto ry. Viitattu 16.7.2019.
  9. ↑ Siukonen, Markku & Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 33, s. 267. Minerva Kustannus Oy, 2012. ISBN 978-952-492-575-4.
  10. ↑ Siukonen, Markku & Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 34, s. 272. Minerva Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-492-735-2.
  11. ↑ Siukonen, Markku & Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 35, s. 264. Minerva Kustannus Oy, 2014. ISBN 978-952-492-855-7.
  12. ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 36, s. 275. Suomen Urheilumuseo, 2015. ISBN 978-952-6644-06-6.
  13. ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 37, s. 281. Urheilumuseo, 2016. ISBN 978-952-6644-10-3.
  14. ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 38, s. 293. Urheilumuseo, 2017. ISBN 978-952-6644-11-0.
  15. ↑ Liuhala, Juhani: LuKi jatkaa voitokkaana – Riikka Häyrinen palasi joukkueen kokoonpanoon parin kauden tauon jälkeen Satakunnan Kansa. 13.10.2018. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 16.7.2019.
  16. ↑ Kaikkien aikojen tilasto (pdf) 11.5.2022. Suomen Ringetteliitto. Arkistoitu 12.10.2022. Viitattu 12.10.2022.
  17. ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 36, s. 274. Suomen Urheilumuseo, 2015. ISBN 978-952-6644-06-6.
  18. ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 38, s. 292–293. Urheilumuseo, 2017. ISBN 978-952-6644-11-0.
  19. ↑ Lund, Sakari: Suomi voitti ringeten MM-kultaa! 4.1.2014. Yle. Viitattu 16.7.2019.
  20. ↑ Maajoukkueet MM2016-kilpailuihin on valittu 10.9.2015. Kaukalopallo- ja Ringetteliitto ry. Viitattu 16.7.2019.
  21. ↑ Kosunen, Janne: Suomi juhlii ringeten MM-kultaa – Kanada nurin murskalukemin! Ilta-Sanomat. 3.1.2016. Viitattu 16.7.2019.
  22. ↑ Pekka Rantaselle Yrjö Salminen -elämäntyöpalkinto 7.11.2015. Suomen Jääkiekkoliitto ry. Viitattu 16.7.2019.
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Riikka_Häyrinen&oldid=22020265”