Riekonkääpä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Riekonkääpä
Antrodia albobrunnea.jpg
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Polyporales
Heimo: Fomitopsidaceae
Suku: Riekonkäävät Anthoporia
Laji: albobrunnea
Kaksiosainen nimi

Anthoporia albobrunnea
(Romell) Karasiński & Niemelä, 2016

Synonyymit
  • Polyporus albobrunneus Romell, 1911
  • Antrodia albobrunnea (Romell) Ryvarden, 1973[1]
Katso myös

 Commons-logo.svg Riekonkääpä Commonsissa

Riekonkääpä (nyk. Anthoporia albobrunnea, aiemmin rivikääpien sukuun luettuna Antrodia albobrunnea) on harvinainen kuivahkojen, vanhojen metsien kääpälaji. Suomessa se on luokiteltu silmälläpidettäväksi.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvaa alustallaan myötäillen ja ei tee lakkia eli on resupinaattinen. Sillä on pehmeän sametintuntuinen, korkkimainen pillipinta, joka on väriltään nuorena valkoinen ja vanhetessaan likaisen vaalea, harmahtava tai kermanvärinen. Kasvava reuna on repaleinen ja vaalea, mutta vanhalla itiöemällä reunat kuolettuvat ja muuttuvat ruosteenruskeiksi. Riekonkääpä on yleensä 2-3 vuotinen. Pillejä on 3-5 millimetrillä.Riekonkäävän malto jakautuu kahteen osaan: pillipintaa vasten olevaan vaaleaan ja yläosan ruskeaan, joiden välissä on mustanruskea kerros. Kerroksisuus on hyvä lajituntomerkki, mutta on vaikeasti havaittavissa paljaalla silmällä. Selvärajainen reuna alkaa vanhemmiten kuolla keskiosan jatkaessa kasvuaan. Riekonkääpä aiheuttaa puuhun tummaa ruskolahoa, jossa näkyy teräviä poikkisuuntaisia katkoksia.[3][4] Itiöemät muodostuvat yleensä runkojen alapinnoille tukevien oksien alueelle. Tuoreena tai puolikuvana yksi sen tuntomerkeistä on kirpeähkö, omenaa muistuttava, vaniljamainen tai hedelmäinen tuoksu.[5][6][4]

Elinympäristö ja levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riekonkääpä kasvaa vanhoissa mäntykeloissa, jotka ovat kaatuneet ja maanneet maassa hyvin kauan. Harvoin isäntäpuuna on kuusi.. Kasvupaikat ovat yleensä ikivanhoissa havumetsissä, Lapissa useimmin karuilla mäntykankailla. Sen levinneisyys painottuu Itä- ja Pohjois-Suomen vanhoihin luonnontilaisiin metsiin, mutta sitä esiintyy myös Etelä-Suomessa, joskin harvakseltaan. Keski-Suomessa lähes kaikki löydöt ovat ikivanhojen kuusi-sekametsien maahan kaatuneista, huomattavasti muuta metsää vanhemmista männyistä. Se reagoi hyvin herkästi metsänkäsittelyyn ja puuttuu talousmetsistä.[5][6][4]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anthoporia albobrunnea (Romell) Karasiński & Niemelä, 2016 catalogueoflife.org. Viitattu 4.12.2019.
  2. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 256. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf). Viitattu 17.11.2017
  3. Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Salo: Suomen sieniopas, s. 512. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo & WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
  4. a b c Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 53-54. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.
  5. a b Kotiranta, Heikki & Niemelä, Tuomo: Uhanalaiset käävät Suomessa, s. 59-60. Vesi- ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-37-1159-5. Vesi- ja Ympäristöhallituksen julkaisuja: Uhanalaiset käävät Suomessa (pdf) (viitattu 17.11.2017).
  6. a b Ympäristö.fi: Riekonkääpä Antrodia albobrunnea ymparisto.fi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]