Riekonkääpä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Riekonkääpä
Antrodia albobrunnea.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Polyporales
Heimo: Fomitopsidaceae
Suku: Antrodia
Laji: albobrunnea
Kaksiosainen nimi

Antrodia albobrunnea
(Romell) Ryvarden[1]

Riekonkääpä (Antrodia albobrunnea) on harvinainen kuivahkojen, vanhojen metsien kääpälaji. Suomessa se on luokiteltu silmälläpidettäväksi.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvaa alustallaan myötäillen pintaa ja ei tee lakkia. Sillä on pehmeän korkkimainen pillipintapinta on samettimaisen tuntuinen ja väriltään likaisen vaalea, harmahtava tai kermanvärinen. Se on yleensä 2-3 vuotinen. Riekonkäävän malto jakautuu kahteen osaan: pillipintaa vasten olevaan vaaleaan ja yläosan ruskeaan, joiden välissä on mustanruskea kerros. Kerroksisuus on hyvä lajituntomerkki, mutta on vaikeasti havaittavissa paljaalla silmällä. Selvärajainen reuna alkaa vanhemmiten kuolla keskiosan jatkaessa kasvuaan. Riekonkääpä on monivuotinen ja alustanmyötäinen kasvaen vain kaatuneilla ja kelottuneilla männyillä. Se aiheuttaa ruskolahoa.[3] Itiöemät muodostuvat yleensä runkojen alapinnoille tukevien oksien alueelle. Tuoreena tai puolikuvana yksi sen tuntomerkeistä on kirpeähkö, omenaa muistuttava, hedelmäinen tuoksu.[4][5]

Elinympäristö ja levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riekonkääpä kasvaa vanhoissa mäntykeloissa jotka ovat kaatuneet ja maanneet maassa hyvin kauan. Kasvupaikat ovat yleensä ikivanhoissa havumetsissä. Lapissa useimmin karuilla mäntykankailla. Sen levinneisyys painottuu Itä- ja Pohjois-Suomen vanhoihin luonnontilaisiin metsiin, mutta sitä esiintyy myös Etelä-Suomessa, joskin harvakseltaan. Keski-Suomessa lähes kaikki löydöt ovat ikivanhojen kuusi-sekametsien maahan kaatuneista, huomattavasti muuta metsää vanhemmista männyistä. Se reagoi hyvin herkästi metsänkäsittelyyn ja puuttuu talousmetsistä.[4][5]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 13.8.2010
  2. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 256. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf). Viitattu 17.11.2017
  3. Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Salo: Suomen sieniopas, s. 512. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo & WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
  4. a b Kotiranta, Heikki & Niemelä, Tuomo: Uhanalaiset käävät Suomessa, s. 59-60. Vesi- ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-37-1159-5. Vesi- ja Ympäristöhallituksen julkaisuja: Uhanalaiset käävät Suomessa (pdf) (viitattu 17.11.2017).
  5. a b Ympäristö.fi: Riekonkääpä Antrodia albobrunnea ymparisto.fi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]