Reijo Viita
Reijo Viita, oik. Reijo Viitanen (s. 12. joulukuuta 1936 Pohjaslahti)[1] on erityisesti 1960–1970-luvuilla esiintynyt suomalainen iskelmälaulaja, joka oli Kullervo Linnan orkesterin pitkäaikaisin laulusolisti.
Pohjaslahti, soittokunta ja soittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Reijo Viidan syntymäpaikka Pohjaslahti on 100 kilometriä Tampereelta pohjoiseen. Kunta on liitetty Vilppulaan ja Virtain kaupunkiin 1973.
Pohjaslahden Työväenyhdistyksen Torvisoittokunta oli perustettu 1919. Reijo Viita meni soittokuntaan 1940- luvun lopulla. Reijo sanoi – klarinetti sieltä annettiin käteen. Opettajaksi alkoi Veikko Tiensuu. Soittokunta saikin nopeasti uuden nuoren klarinetistin, joka kiersi vuoteen 1955 asti soittokunnan mukana.
Reijo Viidan ensimmäinen orkesteri oli Isku–Pojat, vuoden 1954 lopusta toukokuuhun 1955. Peruskokoonpano tällä 1953 kootulla orkesterilla oli:
- Mauno Sillanmäki harmonikka[2]
- Antti Koivula rummut[2]
- Unto Kangasjärvi kontrabasso [2]
- Tahvo Lappalainen kitara, klarinetti ja saksofoni[2]
Oli Mauno Sillanmäen orkesteri, Pentti Tiensuun orkesteri ja Reijo Viita laulusolistina ja soittajana Kullervo Linnan kuuluisassa orkesterissa. Pohjaslahden opeilla tultiin huipulle. Myöhemmin Helsingin seudulle tuli myös Jyrki Tiensuu – tuuban taitaja. Tahvo Lappalainen soitti Mauno Sillanmäen orkesterissa, johon myöhemmin siirtyi Uolevi Haapanen ( 1929 ), jolla oli myös orkesteri jonkin aikaa.
Helsinki ja Teuvo Ihanuksen yhtye[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Reijo Viita tuli Helsinkiin 1955. Työ järjestyi ensin Pasilan Konepajalta ja sieltä silloiselle Aerolle. Työ oli lentokoneiden moottorien koekäyttö korjauksien jälkeen. Reijo piti päivätyönsä koko laulajan uransa ajan.
Aluksi hän meni HTY:n soittokuntaan, mutta se jäi kun alkoi tulla tanssikeikkoja runsaamman puoleisesti. Hän oli nimittäin tutustunut hanuristi Teuvo Ihanukseen, jonka yhtyeeseen hän meni. Yhtye kiersi aina Kajaania ja Posiota myöten. Kokoonpano oli:
- Teuvo Ihanus harmonikka[2]
- Göran Lindblad rummut[2]
- Pentti Lausi kitara [2]
- Reijo Viita tenorisaksofoni, klarinetti ja laulu[2]
Teuvo Ihanus ja Reijo Viita vierailivat myös tangosäveltäjä Unto Monosen orkesterissa. Samoin olivat myös Matti Louhivuoren orkesterissa 1960–luvun alussa, kunnes taas palattiin Teuvo Ihanuksen yhtyeen nimiin.
Kullervo Linnan orkesteri ja Reijo Viita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kullervo Linnan isolla orkesterilla oli Helsingin Kulttuuritalolla keikka maaliskuun lopulla 1964. Solisti Reijo Taipale oli sairastunut ja tilalle oli saatava nopeasti laulaja, sillä Kullervo Linnan 16–miehisellä orkesterilla ei voinut mennä ilman solistia pitkään tanssisessioon.
Rumpali Göran ”Jösse” Lindblad oli jo aikaisemmin puhunut Kullervo Linnalle Reijo Viitasesta, joka soittaa hyvin klarinettia ja osaa laulaakin, sillä Kullervo etsi uutta solistia. Reijo Taipale oli nimittäin perustamassa omaa orkesteria. Linna haetuttikin Reijon tuuraajaksi ison orkesterin eteen ja sanoi – siinä on Reiska mikrofoni alahan laulaa.
Reijo lauloi ja salintäyteisen yleisön reaktio oli niin pauhaava, että tiesin tähden löytyneen, sanoi Linna. Kyllähän helsinkiläiset Reijon tiesivät jo Teuvo Ihanuksen yhtyeestä. Linna ottikin Reijon orkesteriinsa heti ja lehtihaastattelussa tuolta ajalta toteaa, että menestys on ollut joka paikassa yhtä hyvä ja nimikirjoituksen pyytäjiä riittää.
Uudelle solistille oli saatava levy ja Kullervo Linna veikin jo kesäkuussa Reijon koelauluun Toivo Kärjen luo. Reijo muistaa – lauloin ”Tähti ja meripoika" – valssia ja Topi säesti pianolla. Vain vähän lauloin, kun Topi sanoi – aloitetaan. Huomiseksi sävellän tangon ja Kullervo säveltää singlen toiselle puolelle. Kaksi päivää harjoittelet ja sitten levytetään.
Näin syntyi Kullervo Linnan ”Syksyn sävel” ja Toivo Kärjen ”Illan ensimmäinen tango”. [3] Hanurin mestari Matti Viljanen sovitti ja Reino Helismaa teki sanoitukset – Pohjaslahden mies oli suomalaisen iskelmän nimimiesten joukossa - huipulla.
Sukunimi lyhennettiin Viidaksi tässä yhteydessä. Levy nousi molemmilla kappaleillaan heti listoille. Reijo Viidasta tuli tähti, josta musiikkitoimittajat kirjoittivat eri lehtiin. Radio- ja TV-esiintymiset tulivat mukaan. ”Syksyn sävel” oli Ilta–Sanomien listalla kotimaisista kuudes parhaimmillaan. Suosituimmat kotimaiset –listalla Reijo oli yhdeksäs. Myös seuraavat levytykset nousivat listalle. Vuonna 1965 Viita levytti Toivo Kärjen-Lauri Jauhiaisen tangon "Haaveita tanssilavan luona", jonka sovitti Kaarlo Valkama. Se on jäänyt myös elämään.[4]
Reijon menestys johti myös Fan–Clubin perustamiseen Helsingissä. Keikkaputki Kullervo Linnan orkesterilla ja Reijo Viidalla oli melkoinen. Vuonna 1967 oli 178 keikkaa ja 1968 oli 180 keikkaa. Päivätyön ohella urakka on ollut melkoinen. Tuolloin oli menossa tangobuumi ja levytykset olivat singlelevyjä, joita tehtiin muutama vuodessa. Levytysten määrä ei tämän vuoksi noussut suureksi. LP-levy yleistyikin vasta seuraavina vuosina. Tangokauden jälkeen tuli humppabuumi ja jälleen tarvittiin levytyksiin Reijo Viitaa.
Fonovox-yhtiö tuotti Reijolle LP-levyn, jossa sovituksista vastasi Seppo Rannikko. Tähän juhlalevyyn on siitä valittu Kullervo Linnan ” Muistojen Inari,” Jarmo Jylhän ”Kadotettu onni” ja Seppo Rannikon ”Yö Volgalla.”
JP – Musiikki tuotti myös LP – levyn Reijolla ja jälleen oli sovittajana Seppo Rannikko.
Vuoden 1980 levytyksiä olivat tamperelaisen hanuristin Toivo Honkosen säveltämä ”Ilta kotikujalla”. Samoin ”Koskipuisto”, jonka säveltäjä on Franco Morero (s. 1941). Hän on italialainen ja on asunut Suomessa jo vuodesta 1972. Raul Reiman (1950–1987) teki sanoituksen.
Kullervo Linnan orkesterin kokoonpano oli pitkään Reijon aikana:
- Harri Watanen harmonikka ja piano[2]
- Untamo Korhonen basso ja viulu[2]
- Kullervo Linna rummut[2]
- Harry Jansson trumpetti ja basso[2]
- Jouni Heinonen viulu, alttosaksofoni ja klarinetti[2]
- Reijo Viita laulu, tenorisaksofoni ja klarinetti[2]
Reijo Viita lopettaa keikkailun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kullervo Linnan orkesterin viimeinen keikka oli 31.10.1980. Reijo Viita oli Kullervo Linnan orkesterin laulusolistina yli 16 vuotta, eli ylivoimaisesti pisimmän ajan - yli puolet ajasta, jonka orkesteri oli olemassa.
Viimeinen esiintyminen Kullervo Linnan kanssa oli 23.11.1981 Linnan 70-vuotisjuhlakonsertissa Kulttuuritalolla.
Reijo keikkaili Linnan kauden lopussa ja jälkeen Aarre Jokisen yhtyeen laulusolistina vuosina 1980–1981.
Myös Teuvo Ihanuksen yhtyeen mukana tuli jälleen oltua, ja Reijo Viidan viimeinen keikka Ihanuksen kanssa oli Kajaanissa lauantaina 16.7.1982.
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilta venäläisessä ravintolassa (1977)
- Maailman matkamies (1980)
- Juhlalevy (2007)
- Vuosien takaa (2009)
- Toivotuimmat (2013)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tony Latva, Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas. WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n levy Reijo Viita Juhlalevyn kansivihko
- ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 546. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2.
- ↑ Kärki 2015, s. 546
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
