Ranskanräätäli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ranskanräätäli
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Cucujiformia
Yläheimo: Lehtikuoriaismaiset Chrysomeloidea
Heimo: Sarvijäärät Cerambycidae
Alaheimo: Lamiinae
Tribus: Lamiini
Suku: Tukkijäärät Monochamus
Laji: galloprovincialis
Kaksiosainen nimi

Monochamus galloprovincialis
(Olivier, 1795)

Katso myös

  Ranskanräätäli Wikispeciesissä
  Ranskanräätäli Commonsissa

Ranskanräätäli (Monochamus galloprovincialis) on kookas, musta ja pitkätuntosarvinen kovakuoriaislaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskanräätäli on melko kookas, 15–22 mm pitkä, musta kovakuoriainen, jonka peitinsiivissä on usein nähtävissä hieman vihertävää kiiltoa. Peitinsiivet ovat pituuteensa nähden melko leveät, profiililtaan laakeat ja niissä on etenkin naaraalla kellertävien karvojen muodostamia laikkuja, jotka saattavat koirailta puuttua kokonaan. Peitinsiipien tyvellä keskellä selkää olevassa kilvekkeessä on karvaton alue, joka ulottuu kilvekkeen etureunasta suunnilleen sen puoleen väliin. Etuselän sivuilla on suuri, terävä hammas ja koiraan tuntosarvet ovat yli kaksi kertaa ruumiin pituiset ja naaraallakin hieman ruumista pitemmät. Muun muassa Suomessa tavattavalla alalajilla M. g. pistor raajat ovat mustat, kun taas Keski-Euroopassa tavattavalla alalajilla M. g. galloprovincialis raajat ovat punaiset. Takimmaisen raajaparin nilkkojen tyvijaoke on suhteellisen lyhyt ja muodoltaan kolmiomainen.[3]

Ranskanräätäli muistuttaa suuresti suutaria (Monochamus sutor) sekä idänräätäliä (Monochamus urussovii) ja lajien erottaminen toisistaan vaatii tarkkuutta.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajia tavataan Pohjois-Afrikasta Euroopan kautta Lähi-itään ja Siperiaan. Suomessa ranskanräätäliä tavataan Ahvenanmaalta ja etelärannikolta Etelä-Lappiin saakka, mutta se harvinaistuu pohjoista kohti.[3]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskanräätäli on täysin mäntyyn sidoksissa oleva laji. Aikuiset kuoriaiset ovat liikkeellä heinä-elokuussa, ja ne syövät nilaa elävien mäntyjen latvuksissa. Ne suosivat elinpaikkoinaan aurinkoisia ympäristöjä. Naaraat munivat vähän aikaa sitten kuolleiden mäntyjen rangoille ja oksille tai elävien puiden kuoleville oksille. Erityisesti suosiossa ovat tuulen kaatamat puut, hakkuualueille jääneet latvukset sekä puutavaran säilytyspaikat.[3][4]

Toukat elävät aluksi kuoren alla nilakerroksessa, mutta jyrsivät myöhemmin puun sisään vinosti suuntautuvan, poikkileikkaukseltaan soikean, vajaan senttimetrin levyisen käytävän. Käytävään liittyy puun pinnassa oleva laakea, allasmainen onkalo, joka täyttyy toukan tuottamasta puupurusta ja josta purua saattaa levitä myös kuoren ulkopuolelle. Toukka talvehtii käytävässä puun sisällä. Noin 90 % toukista toukkakehitys kestää kaksi vuotta, muilla yhden vuoden. Täysikasvuinen toukka koteloituu lähelle puun pintaa ja aikuinen kuoriainen poistuu pyöreän, noin 6–8 mm läpimittaisen reiän kautta.[3][4]

Ranskanräätälin toukkien käytävät voivat tehdä pöllipinoihin varastoidusta puutavarasta sahatavaraksi kelpaamatonta. Tuhoja voidaan torjua välttämällä puutavaran pitkää varastointia.[4] Etelämpänä Euroopassa ranskanräätäli on mäntyankeroisen (Bursaphelenchus xylophilus) merkittävin levittäjä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mannerkoski, I., Hyvärinen, E., Campanaro, A., Alexander, K., Büche, B., Dodelin, B., Mason, F., Pettersson, R., Mico, E. & Méndez, M.: Monochamus galloprovincialis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016-3. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.04.2017. (englanniksi)
  2. Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Ranskanräätäli – Monochamus galloprovincialis Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. a b c d e Heliövaara K., Mannerkoski I. & Siitonen J.: Suomen sarvijäärät. Helsinki: Tremex Press, 2004. ISBN 952-5274-03-9. s. 218–219.
  4. a b c Metla: Ranskanräätäli (Monochamus galloprovincialis) (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Monochamus galloprovincials and the pine wilt disease (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]