Ranskan Dahomeyn sodat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ranskan Dahomeyn sodissa Ranska taisteli Dahomeyn kuningaskuntaa vastaan vuosina 1890-1894. Sotien seurauksena Dahomeyn sotilasmahti tuhottiin. Ensimmäinen sota käytiin vuonna 1890, toinen vuonna 1892 ja kolmas vuosina 1893-1894. Sodista käytetään myös nimityksiä ensimmäinen ja toinen Ranskan Dahomeyn sota. Dahomeyn valloitus liittyi Ranskan siirtomaapyrkimyksiin, mutta sen laukaisivat jännitteet, jotka johtuivat siitä, että Dahomey ei hyväksynyt sopimusta luovuttaa Ranskan vasallisuhteeseen silloista pientä rannikkokylää Cotonouta ja Porto Novoa, joka oli Dahomeyn perinteinen vihollinen.[1]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan miehitystä varten rakennettiin seudun ensimmäinen satamalaituri Cotonoun kylään. Kuva julkaistu ranskalaisen Le Petit journalin sunnuntailiitteessä vuonna 1892.

Ranska oli eräs Euroopan valtioista, joka ryhty kolonisoimaan Afrikkaa. Ranskan Kolmas tasavalta kehitti kaupalliset suhteet seudun alkuperäisväestöön. Dahomeyn kuningaskunta nähtiin voimakkaimpana esteenä Ranskan pyrkimyksille saavuttaa hallintaansa Sahelin alueen eteläosat. Fonien johtama Dahomey oli laajentunut ja kasvatti sotilasvoimaansa. Dahomey hallitsi lähes nykyisen Beninin kokoista aluetta. Sen suhteet olivat sotaisat Porto Novon pienen kuningaskunnan kanssa, jolle Ranska oli myöntänyt suojelun vuonna 1863, mutta jota Dahomey ei hyväksynyt. Toinen kuningaskunnan tyytymättömyyttä kasvattanut aihe oli Cotonoun asema, jonka satamaa Ranska piti hallussaan. Dahomey kielsi kaikki Ranskan vaateet Cotonoun hallintaan, jonne perustettiin Ranskan sotilastukikohta ja satamalaituri ja jatkoi tuontitullin keräämistä Cotonoun satamasta.

Sotien kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan kolonialistit aloittivat sodan Dahomeyn kuningasta vastaan helmikuussa 1890. Dahomeylaiset vastustivat miehittäjiä. Marraskuussa 1892 Ranskan joukot onnistuivat miehittämään Dahomeyn pääkaupungin Abomeyn. Kuningas Béhanzin käytti poltetun maan taktiikkaa, sytytti palamaan osan Abomeysta ja piiloitti osan kuningaskunnan aarteista. Kuningas hoveineen ja armeijansa rippeineen vetäytyi noin 50 kilometrin päähän Abomeytsta pohjoiseen. Ranskan joukot eivät onnistuneet löytämään kuningasta, mutta hänen olinpaikkansa kavalsi ranskalaisille paikallinen johtaja tammikuussa 1894.

Taistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotien tärkeimmät taitelut olivat

Dogban taistelu 14. syyskuuta 1892

Kpokissan taistelu 4. lokakuuta 1892

Adegonin taistelu 6. lokakuuta 1892

Akpan taistelu 14. lokakuuta 1892

Canan taistelu 2.-4. marraskuuta 1892

Sodan aluksi Ranskan laivasto pommitti mereltä rannikkoa Ouidahista Cotonouhun.

Doddsin joukot mursivat kuukauden sisällä Béhanzinin amatsonien vastarinnan. Ranskan joukot suuntasivat pääkaupunkiin Abomeyhin syyskuun alussa. 17. marraskuuta 1892 Béhanzin pakeni pohjoiseen. Ranskan joukot saapuivat Abomeyhin 18 marraskuuta. Dodds käski sotilaita riisumaan vihollisen aseista. Löydettiin maanalaisia ​​piilopaikkoja, jotka oli järjestetty reserviksi. Aseet, ammukset, alkoholi ja hovin taide-esineet piilotettiin ja suojattiin. Palatsit oli poltettu Béhanzinin käskystä, jotta ranskalaisille ei olisi jäänyt mitään.[2]

Eversti Doddsin joukot majoitettuna Abomeyssa marraskuussa 1892.

Kaikki viittaa siihen, että ranskalaisten takavarikoimat esineet olivat peräisin näistä maanalaisista varannoista, mutta kirjalliset tiedot ovat harvinaisia. Ranskan hallitus ei vaatinut kulttuuriaarteita, mutta upseerit ja aliupseerit loivat sotasaaliskokoelmia omasta aloitteestaan.[2]

Abomeyn miehityksen jälkeen Dodds lahjoitti 26 esinettä Pariisin Musée d'Ethnographie du Trocadérolle vuonna 1893 ja lisää vuonna 1895. Niiden joukossa oli kuninkaallisia patsaita ja yksi kolmesta valtaistuimesta, joita esiteltiin museossa voitonsaaliina.[2]

Ranska julisti 3. joulukuuta kaupungista paenneen Béhanzinin vallan suistetuksi, vaikka vastarinta Ranskan miehitystä vastaan jatkui. Uusi sota järjestettiin 8. elokuuta 1893, jonka seurauksena Béhanzin antautui ja hänet lähetettiin maanpakoon. Ranskalaiset nimittivät Béhanzinin sukulaisen Agoli-Agbon kuninkaaksi, joka allekirjoitti protektoraattisopimuksen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Houngnikpo, Mathurin C. ja Decalo, Samuel: Historical Dictionary of Benin, s. 174. The Scarecrow Press, Inc., 2013.
  2. a b c From Paris to Benin: the restitution of the royal treasures of Abomey | Magnum Photos Magnum Photos Magnum Photos. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]