Dahomeyn amatsonit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dahomeyn amatsonit
Dahomeyn amatsoneja.
Dahomeyn amatsoneja.
Toiminnassa n. 1700–1895
Valtio Dahomey
Rooli naissotilaat
Dahomeyn amatsonisotilas vuonna 1905.

Dahomeyn amatsonit tai minot olivat fon-kansan naisten sotilasrykmenttejä 1800-luvun lopulle jatkuneessa Dahomeyn kuningaskunnassa nykyisessä Beninin tasavallassa. Amatsoneiksi heidät nimesivät länsimaiset tarkkailijat ja historioitsijat, koska he olivat samankaltaisia kuin antiikin Anatolian ja Mustanmeren myyttiset amatsonit.

Dahomeyn amatsoneja 1890-luvulla.

Dahomeyn kolmannen kuninkaan Houegbadjan (joka hallitsi 1645–1685) on sanottu alun perin aloittaneen ryhmän, josta tuli amatsoneja elefanttien metsästäjien joukkoihin nimeltä gbeto.[1]

Houegbadjan poika kuningas Agaja (hallitsi vuosina 1708–1732) perusti naispuolisten henkivartijoiden joukon, joka oli aseistettu musketeilla. Eurooppalaiset kauppiaat huomasivat heidän läsnäolonsa. Perimätiedon mukaan Agaja kehitti henkivartijat miliisiksi ja käytti heitä menestyksekkäästi Dahomeyn naapurimaan Savin kuningaskunnan kukistamisessa vuonna 1727.[2]

Dahomeyn miesarmeija kutsui naissotureiden ryhmää Minoksi, joka tarkoittaa "meidän äitimme" Fonin kielellä.[3] Toisten lähteiden mukaan on kiistanalaista, että kuningas Agajan vanhempi sisar kuningatar Hangbe oli yksiköt perustanut hallitsija, vaikka jotkut kiistävät senkin, oliko kuningatar Hangbe todella olemassa.[4]

Kuningas Ghezon hallintoaikana (1818–1858) Dahomey tuli yhä militaristisemmaksi. Ghezo kiinnitti paljon merkitystä armeijaan, lisäsi sen rahoitusta ja virallisti sen rakennetta seremoniallisesta vakavasti otettavaksi sotilaalliseksi tekijäksi. Vaikka eurooppalaiset viittasivat naissotilaisiin amatsoneina, he kutsuivat itseään nimellä ahosi (kuninkaan vaimot) tai minot.[2] Eurooppalaiset vaihtoivat tavaroita, kuten veitsiä, bajonetteja, ampuma-aseita ja kankaita vankeihin, joita Dahomey sai kiinni sotien ja hyökkäysten aikana.[5]

Rekrytointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seh-Dong-Hong-Beh, amatsonijohtaja

Ghezo palkkasi sekä mies-, että naissotilaita naapurimaiden vangeista, vaikka naispuolisia sotilaita värvättiin myös vapaista dahomeylaisista naisista, joista jotkut ilmoittautuivat sotilaiksi 8-vuotiaina.[2] Muut tiedot osoittavat, että minoja rekrytoitiin myös ahosien ("kuninkaan vaimot") joukosta, joita oli usein satoja.[6] Jotkut Fon-yhteiskunnassa olevat naiset tulivat sotilaiksi vapaaehtoisesti, kun taas toiset tulivat mukaan vasten tahtoaan, jos heidän miehensä tai isänsä valittivat kuninkaalle heidän käyttäytymisestään.

Minon jäsenyys pyrki herättämään kaikki aggressiiviset luonteenpiirteet sodankäyntiä varten. Jäsenyyden aikana heidän ei sallittu synnyttää lapsia tai olla avioliitossa (vaikka he olivat lain mukaan naimisissa kuninkaan kanssa). Monet heistä olivat neitsyitä. Rykmentin asema oli puolittain pyhä, ja sillä oli yhteys fonien uskontoon voduniin.

Minot harjoittivat rankkaa liikuntaa. He oppivat selviytymistaitoja ja suhtautumaan välinpitämättömästi kipuun ja kuolemaan, hyökkäsivät akaasiapiikeillä varustettuja puolustusrakenteita vastaan sotaharjoituksissa ja tappoivat vankeja.[7] Kurinalaisuutta painotettiin.

Palvelu Minossa tarjosi naisille mahdollisuuden "kohota asemassa komentamaan ja vaikuttamaan" ympäristössä, joka oli suunniteltu yksilöiden vaikutusmahdollisuuksia varten.[2] Minot olivat myös varakkaita ja heidän asemansa oli korkea.[7]

Poliittinen rooli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amatsoni väijytyksessä.

Minot saivat merkittävän roolin suuressa neuvostossa ja he keskustelivat valtakunnan politiikasta 1840-luvulta 1870-luvulle. Kun sodan vastapuoli romahti, he yleensä tukivat rauhantekoa Abeokutan kanssa ja vahvempia kauppasuhteita Englannin kanssa suosimalla palmuöljyn kauppaa enemmän kuin orjakauppaa. Tämä on ristiriidassa heidän miespuolisten sotilaskollegoidensa kanssa.[8]

Neuvoston lisäksi Dahomeyn vuotuisiin tapoihin kuului paraati ja joukkojen katsastus, ja joukkojen valan vannominen kuninkaalle. Vuotuisten tapojen 27. päivän juhlat koostuivat harjoitustaistelusta, jossa Amazonit hyökkäsivät "linnakkeeseen" ja "vangitsivat"[8] siinä olevat orjat. Tämän tavan dokumentoi pappi Francesco Borghero päiväkirjassaan.[7]

Taistelu ja rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naissotilaat koulutettiin perusteellisesti ja heille annettiin univormut. 1800-luvun puolivälissä vierailijat kirjoittivat raportteihinsa, että heidän lukumääränsä oli noin 1 000–6 000 naista, joka oli noin kolmannes koko Dahomeyn armeijasta. Nämä raportit osoittavat myös, että naissotilaat kärsivät useita tappioita.

Naissotilaiden sanottiin olevan osa armeijan kokonaisuutta, jonka keskimmäinen siipi (kuninkaan henkivartijat) oli rinnakkain, jokainen eri komentajan alaisuudessa. Joidenkin havaintojen mukaan jokaisella miehellä oli vastapuolenaan naispuolinen soturi.[2] Vuosina 1849/50 eräs englantilainen huomioi, että naiset joilla oli kolme valkoista viivaa kummassakin jalassa, olivat erittäin kunnioitettuja.[9]

Naisten armeija koostui useista rykmenteistä: metsästäjät, kiväärinaiset, viikatenaiset, jousinaiset ja tykkinaiset. Jokaisella rykmentillä oli omat univormut, aseet ja komentajat.[10]

Valtakunnan loppuaikoina Dahomeyn naispuoliset soturit aseistettiin Winchester-kiväärein, kartuin ja veitsin. Yksiköt olivat naiskomennon alaisia. Vuonna 1851 julkaistu käännös naisten sotalaulusta toteaa, että soturit lauloivat:

"...kuten seppä ottaa rautapalkin ja muokkaa sitä tulessa, niin olemme mekin muuttaneet luonnettamme. Emme ole enää naisia, me olemme miehiä."[11]

Konfliktit naapurivaltioiden kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dahomeyn valtakunta oli usein sodassa naapureidensa kanssa, ja vankeja tarvittiin orjakauppaa varten. Dahomeyn naissotilaat taistelivat orjien ryöstöretkillä, kuten Zora Neale Hurston huomioi tietokirjassaan Barracoon, ja epäonnistuneissa sodissa Abeokutaa vastaan.

Sodat Ranskan kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanomalehtikuvitusta taistelusta.
Veteraanien vuositapaaminen Abomeyssa vuonna 1908.
Amatsonia kuvaava veistos Ouidahissa vuodelta 1992.

Ensimmäinen Ranskan ja Dahomeyn sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppalaisten tunkeutuminen Länsi-Afrikkaan kiihtyi 1800-luvun jälkipuoliskolla, ja vuonna 1890 kuningas Béhanzin aloitti taistelun ranskalaisia joukkoja vastaan ensimmäisen Ranskan ja Dahomeyn välisen sodan aikana. Eurooppalaiset tarkkailijat totesivat amatsoneista, että he menestyivät ihailtavasti lähitaistelussa, mutta eivät osanneet käyttää piilukkojaan.[7] Amatsonit osallistuivat yhteen merkittävään taisteluun: Cotonoussa tuhatlukuiset Dahomeyn joukot, joissa oli mukana paljon amatsoneja, hyökkäsi ranskalaisten linjoja vastaan ja puolustajat joutuivat lähitaisteluun. Huolimatta eurooppalaisten heille osoittamista ylistyksistä amatsonit murskattiin päättäväisesti, ja useita satoja Dahomeyn sotilaita ammuttiin, ja 129 dahomeylaista tapettiin lähitaisteluissa ranskalaisten puolustuslinjoilla. Ranskalaisten tappiot olivat viisi kuollutta miestä ja muutama tusina haavoittunutta.

Toinen Ranskan ja Dahomeyn sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holmesin mukaan monet Dahomeyssa taistelleet ranskalaiset sotilaat epäröivät amatsonien ampumista tai kohtaamista pistintaistelussa. Seurasi viive, joka johti moniin ranskalaisten uhreihin. Toisen ranskalais-dahomeylaisen sodan loppuvaiheessa amatsonien erikoisyksiköitä määrättiin nimenomaan kohtaamaan ranskalaisia upseereita. Useiden taistelujen jälkeen Ranska saavutti ylivoiman toisessa Ranskan ja Dahomeyn välisessä sodassa, ja se lopetti itsenäisen Dahomeyn valtakunnan. Legionalaiset vaikuttuivat amatsonien rohkeudesta ja myöhemmin kirjoitettiin "uskomattomasta rohkeudesta ja röyhkeydestä". Dahomeyn amatsonit evät kuitenkaan pärjänneet ratkaisevasti ylivoimaisesti aseistuneeseen ja pitemmillä pistimillä varustettuja sotilaallisia yksiköitä vastaan.[8]

Taistelussa Ranskan sotilaiden kanssa Adegonissa 6. lokakuuta 1892 suuri osa amatsonien joukkoja tuhottiin muutamassa tunnissa lähitaistelussa ranskalaisten hyökättyä bajonettitaistelussa. Dahomeyn tappiot olivat 86 vakiojoukkoihin ja 417 amatsoneihin kuuluvaa, kun taas Dahomey onnistui tappamaan lähitaistelussa vain kuusi ranskalaisten joukoista.[12]

Hajottaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisjoukot hajotettiin Dahomeyn valtakunnan tullessa Ranskan protektoraatiksi.[13] Suullisen perimätiedon mukaan jotkut selviytyneet amatsonit pysyttelivät myöhemmin piilossa Abomeyssä, jolloin he surmasivat hiljaa useita ranskalaisia upseereita. Muiden tarinoiden mukaan naiset lupautuivat suojelemaan Agoli-Agboa, Béhanzinin veljeä, naamioitumalla hänen vaimoikseen jotta voisivat vartioida häntä.[14]

Jotkut naiset menivät naimisiin ja heillä oli lapsia, kun taas toiset pysyivät naimattomina. Erään historioitsijan mukaan, joka jäljitti lähes kahden tusinan entisen amatsonin elämää, kaikilla naisilla oli vaikeuksia sopeutua elämään entisinä sotureina heidän yrittäessään löytää uusia rooleja yhteisöissään, jotka antoivat heille sitä ylpeyden tunnetta, joka oli verrattavissa heidän entiseen elämäänsä. Monilla oli taipumus aloittaa tappeluita tai kiistoja, jotka pelästyttivät heidän naapureitaan ja sukulaisiaan.[14]

Vuosina 1934 ja 1942 useat brittiläiset matkailijat Abomeyssä huomiovat tapaamisiaan entisten amatsonien kanssa. He olivat silloin jo vanhoja naisia, jotka kehräsivät puuvillaa tai maleksivat joutilaina sisäpihoilla.[15] Dahomeyn amatsoneista viimeisen eloonjääneen uskotaan olevan nainen nimeltä Nawi. Vuonna 1978 beniniläisen historioitsijan haastattelussa Nawi sanoi taistelleen ranskalaisia vastaan vuonna 1892. Nawi kuoli marraskuussa 1979 reilusti yli satavuotiaana.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alpern, Stanley B.: Amazons of Black Sparta: The Women Warriors of Dahomey, s. 20. New York University Press, 1998. ISBN 0-8147-0678-9. (englanniksi)
  2. a b c d e Law, Robin: The 'Amazons' of Dahomey. Paideuma: Mitteilungen zur Kulturkunde, 1993, 39. vsk, s. 245-260. Frobenius Institute. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)
  3. Alpern, Stanley B.: Amazons of Black Sparta: The Women Warriors of Dahomey, s. 44. New York University Press, 1998. ISBN 0-8147-0678-9. (englanniksi)
  4. Macdonald, Fleur: The legend of Benin’s fearless female warriors BBC Travel. 27.8.2018. Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)
  5. Dahomey - Google Arts & CultureDahomey Google Cultural Institute. Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)
  6. Alpern, Stanley B.: Amazons of Black Sparta: The Women Warriors of Dahomey, s. 38. New York University Press, 1998. ISBN 0-8147-0678-9. (englanniksi)
  7. a b c d e Dash, Mike: Dahomey’s Women Warriors Smithsonian.com. Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)
  8. a b c Yoder, John C: Fly and Elephant Parties: Political Polarization in Dahomey 1840-1870. The Journal of African History, , 1974. vsk, nro 15 (3), s. 417-432. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)
  9. Forbes, Frederick: Dahomey And The Dahomans: Being The Journals Of Two Missions To The King Of Dahomey And Residence At His Capital 1849 To 1850. Kessinger Publishing LLC, 2010. ISBN 978-1163235027. (englanniksi)
  10. The Women Soldiers of Dahomey Women in African History. Unesco. Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)(ranskaksi)
  11. Adams, Maeve E.: The Amazon Warrior Woman and the De/construction of Gendered Imperial Authority in Nineteenth-Century Colonial Literature NINETEENTH-CENTURY GENDER STUDIES. ISSUE 6.1 (SPRING 2010). Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)
  12. Alpern, Stanley B.: Amazons of Black Sparta: The Women Warriors of Dahomey, s. 203. New York University Press, 1998. ISBN 0-8147-0678-9. (englanniksi)
  13. The Amazons Historical Museum of Abomey. Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)
  14. a b Alpern, Stanley B.: Amazons of Black Sparta: The Women Warriors of Dahomey, s. 208-209. New York University Press, 1998. ISBN 0-8147-0678-9. (englanniksi)
  15. Alpern, Stanley B.: Amazons of Black Sparta: The Women Warriors of Dahomey, s. 210-211. New York University Press, 1998. ISBN 0-8147-0678-9. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dahomeyn amatsonit.

Verkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • A Mission to Gelele, King of Dahome. Richard Burton, Lontoo, 1864
  • Acts of War: the behavior of men in battle. Holmes R. New York, Free Press, 1985
  • Der Atlantische Sklavenhandel von Dahomey , W. Peukert, 1740–1797, Wiesbaden, 1978
  • On Killing: The Psychological Cost of Learning To Kill in War and Society Grossman D. New York, Back Bay Books / Little, Brown ja Company, 1995 s. 175
  • Les Amazones: Une Armée de Femmes dans l'Afrique Précoloniale, Hélène Almeida-Topor, Pariisi, Julkaisut Rochevignes, 1984
  • Warrior Women: The Amazons of Dahomey and the Nature of War Robert B. Edgerton. Boulder: Westview Press, 2000
  • Wives of the Leopard: Gender, Culture, and Politics in the Kingdom of Dahomey. Edna G. Bay. Charlottesville, 1998
  • Women Warlords: An Illustrated Military History of Female Warriors. Tim Newark ja Angus McBride, Blandford Press, 1989  
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Dahomey Amazons