Radioamatööritutkinto Suomessa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Radioamatööritutkinto Suomessa on moduulipohjainen. Kunkin moduulin voi suorittaa itsenäisesti ja hyväksyttyjen moduulien yhdistelmät antavat oikeuden radioamatöörin yleisluokan ja radioamatöörin perusluokan pätevyystodistuksiin. Aikaisemmin Suomessa on ollut toisenlaisia radioamatööriluokkia, kuten tietoliikenneluokka, tekninen luokka ja kokelasluokka. Uudistuksessa lakkautettiin edellä mainitut ja perustettiin perusluokan tutkinto. Kokelasluokka oli määräaikainen eivätkä sen oikeudet periytyneet uuteen järjestelmään. Tietoliikenneluokan radioamatöörit saivat uudistuksessa perusluokan radioamatöörin oikeudet ja teknillisen luokan radioamatöörit saivat uuden yleisluokan oikeudet.

Keskeistä viimeisessä kehityksessä on ollut se, että sähkötyksen merkitys on vähentynyt sotilasradiotoiminnassa 1990-luvulta alkaneen digitalisoitumisen vuoksi, minkä vuoksi enää ei pidetä tärkeänä, että radioamatöörin tai monien radioamatöörien pitäisi osata sähkötystäkin. Nykyään kummassakaan Suomessa käytetyssä radioamatööriluokassa ei ole sähkötystutkintovaatimusta. Asepalveluksessa sähköttämään opettelevat enää vain jotkus sissiradistit ja erikoisrajajääkärit, mutteivat enää maavoimien viestimiehet yleisesti.

Radioamatööritutkinnon suorittamisessa Suomessa jo hyväksytyillä tutkintomoduuleilla ei ole vanhenemisaikaa, joten ne voi suorittaa joko yksi kerrallaan tai kaikki samassa tutkintotilaisuudessa. Tutkintoja ottavat vastaan paikalliset pätevyystutkijat ympäri maan ja ympäri vuoden. Tutkijat ovat viestintäviraston hyväksymiä. Pätevyystytkijoita on yleensä viime vuosina ollut 50 - 60 ja heidän nimittämistään ovat esittäneet alueelliset radioamatöörikursseja järjestävät yhdistykset. 26. tammikuuta 2017 kuitenkin pätevyystutkijoiden määrää vähennettuin vajaaseen kolmeenkymmeneen, jonka jälkeen heidän määräänsä lisättiin erityisesti Varsinais-Suomessa, jossa on viisi pätevyystutkijaa. Keski-Pohjanmaan maakunnassa ainoana Suomessa ei ole ainuttakaan pätevyystutkijaa.

K-moduuli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa tapauksissa suoritetaan ensiksi K-moduuli, koska se on välttämätön sekä radioamatöörin perusluokan että radioamatöörin yleisluokan tutkinnoille. Yleisluokan voi suorittaa suorittamalla K-moduulin ja T2-moduulin suorittamatta perusluokalta vaadittavaa T1-moduulia, mutta monet suorittavat käytännössä ensiksi perusluokan T1-moduulin ja sitten yleisluokan T2-moduulin. Suomessa luokkien välillä ei ole muuta eroa kuin suurimmat sallitut lähetystehot, mikä tarkoittaa sitä, että Suomessa perusluokan radioamatööri pääsee liikennöimään aivan samoille radioaaltoalueille kuin yleisluokan radioamatööri.

Joissain maissa voi eri radioamatööriluokkien välillä olla muitakin eroja kuin lähetystehot. Toisin sanoen on mahdollista, että ensimmäistä luokkaa alemman radioamatööritutkinnon suorittaneet eivät voi operoida kaikilla niillä radioamatöörialueilla, joilla ensimmäisen luokan radioamatööri voi. Toisen luokan radioamatööritutkinnoissa voi olla rajoituksia aaltoalueisiin verrattuna ensimmäisen luokan radioamatööreihin.

Koska yleensä erillisillä vahvistimilla saavutettavat 1000–1500 W:n lähetystehot ovat vaikuttavia verrattuna monien amatööriradioiden 100 W:n lähetystehoihin ilman lineaarivahvistinta vaikuttavia, T2-moduulissa kiinnitetään huomiota radiotekniikkaan myös radiohäiriömielessä. Kilowatin tehoiset lineaarivahvistimet voivat tuottaa niin paljon säteilyä, että ne voivat häiritä muita radiolaitteita, minkä vuoksi laitteissa käytetään alipäästösuotimia, jotka yleensä HF-aluetta suuremmat taajuudet tukahduttavat 60–66 dB:n voimakkuudella, jolloin häiriöriski muille radiolaitteille vähenee.

Tutkintomoduuli merkitys sisältö opinnot tutkinnon suorittaminen
K-moduuli perusedellytys sekä perusluokan että yleisluokan radioamatööritutkinnon hyväksyttävälle suorittamiselle 60 väittämää hätäliikenteestä, aseman turvallisuudesta, radioamatöörejä koskevista laeista ja määräyksistä sekä itse radioamatööriliikenteestä, joista vähintään 45 tulee olla vastattu oikein. Hätäliikennekysymyksiin väärissä vastauksissa on erillinen lisähylkäysraja. tutkintokysymysten lukeminen, radioamatööriyhdistysten järjestämät kurssit, Tiimissä hamssiksi -kirja, verkkoaineistot kokeen suorittaminen yleensä radioamatööriyhdistysten piirissä toimiville viestintäviraston hyväksymille tutkinnon vastaanottajille.
T1-moduuli lisäedellytys perusluokan radioamatööritutkinnon hyväksyttävälle suorittamiselle 15 kysymystä elektroniikan ja radiotekniikan perusteista sekä sähköturvallisuusasioista, joihin jokaiseen on neljä vastausvaihtoehtoa, joista yhden vähintään tulee jokaisessa kohdassa olla oikein vastattu. 15 kysymyksen 60 vastauskohdasta tulee vähintään 45:n olla vastattu oikein. tutkintokysymysten lukeminen, radioamatööriyhdistysten järjestämät kurssit, Tiimissä hamssiksi -kirja, verkkoaineistot, lukion fysiikankirjat kokeen suorittaminen yleensä radioamatööriyhdistysten piirissä toimiville viestintäviraston hyväksymille tutkinnon vastaanottajille.
T2-moduuli lisäedellytys yleisluokan radioamatööritutkinnon hyväksyttävälle suorittamiselle 15 kysymystä elektroniikan ja radiotekniikan soveltamiseen radioamatööritoiminnan painopistealueiden osalta sekä sähköturvallisuusasioiden tuntemukseen, joihin jokaiseen on neljä vastausvaihtoehtoa, joista yhden vähintään tulee jokaisessa kohdassa olla oikein vastattu. 15 kysymyksen 60 vastauskohdasta tulee vähintään 45:n olla vastattu oikein. Kysymykset ovat T1-moduulia vaativampia. tutkintokysymysten lukeminen, radioamatööriyhdistysten järjestämät kurssit, Tiimissä hamssiksi 2 -kirja, verkkoaineistot, lukion fysiikankirjat kokeen suorittaminen yleensä radioamatööriyhdistysten piirissä toimiville viestintäviraston hyväksymille tutkinnon vastaanottajille.

Perusluokan radioamatöörillä on nykyään samat oikeudet radioalueiden käyttöön kuin yleisluokassa, mutta perusluokkalainen ei saa käyttää yhtä suuria tehoja kuin yleisluokkalainen. Yleisluokan suorittanut saa käyttää maksimissaan 1500 wattia tehoa useimmilla HF-alueilla. Perusluokan teho näillä alueilla rajoittuu 120 wattiin, eli noin 11 dB pienemmäksi kuin yleisluokassa. Käytännössä tavallisten radioamatöörilähetinten teho rajoittuu melko samoin, kuin perusluokan lupa, ja yleisluokan tehoihin päästään vain erillisillä päätevahvistimilla, yleensä lineaarivahvistimillalähde?

Virossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virossa Suomen yleisluokan radioamatööritutkintoa vastaa A-luokan radioamatööritutkinto ja B-luokan radioamatööritutkinto, joilla voi hankkia kansainvälisen HAREC-pätevyyden ja CEPT-amatööriradioasemaluvan. Virossa on ollut C-luokan radioamatööritutkinto aikaisemmin. Nykyään Virossa kolmannen luokan radioamatöörin tutkinto on D-luokan radioamatööritutkinto, joka ei tuota kansainvälistä HAREC-pätevyyttä niin kuin A- ja B-luokat. D-luokan pätevyyden osoittaneet voivat saada amatööriradioasemaluvan VHF- ja UHF-amatööriaaltoalueille, mutta HF-alueella vain yhdentoista metrin aaltoalueelle. D-luokassa ei Virossa ole sähkötysvaatimusta, jona siellä pidetään vähintään viittä sanaa, kansainvälisesti 25 sähkötyksen Morse-merkkiä minuutissa.

Suomalainen perusluokan ja yleisluokan radioamatööri saa HAREC-pätevyystodistuksella ja CEPT-asemaluvalla operoida kolmen kuukauden ajan Virossa ilman erillistä ilmoitusta Viron valvoville viranomaisille. Ulkomaalainen voi Virossa saada anomuksesta kolmen vuoden amatööriradioradioluvan kerrallaan, mikäli kansainväliset HAREC- ja CEPT-edellytykset täyttyvät. Suomalainen perusluokan ja yleisluokan radioamatööri voi saada Virossa B-luokan radioamatöörioikeudet. Virossa ensimmäisen luokan radioamatööritutkinto, A-luokan radioamatööritutkinnon hyväksyttävä suorittaminen edellyttää sähköttämistä 25 merkkiä minuutissa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]