Palorypälehappo
| Palorypälehappo | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 2-Oksopropaanihappo |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C3H4O3 |
| Moolimassa | 88,06 g/mol |
| Sulamispiste | 12 °C |
| Kiehumispiste | 165 °C |
| Tiheys | 1,265 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 1 kg/l (25 °C)[1] |
Palorypälehappo on alfa-ketohappo, eli siinä on karbonyyliryhmä karboksyylihiilen viereisessä hiilessä. Sitä syntyy elimistön solujen sytosolissa, kun glukoosi hajoaa vaiheittain kahdeksi palorypälehapoksi glykolyysissä. Samalla vapautuu hieman energiaa ATP:n muodossa ja muodostuu pelkistyneitä NADH-molekyylejä, joiden kuljettamien elektronien avulla ATP:ta syntetisoidaan lisää aerobisissa olosuhteissa oksidatiivisessa fosforylaatiossa. Palorypälehapon suoloja, estereitä tai ionimuotoja nimitetään pyruvaateiksi. Elimistön pH:ssa (7,4) palorypälehappo esiintyy pyruvaattina, jonka karboksyyliryhmä on luovuttanut protonin. Mitokondrioissa pyruvaatti prosessoidaan edelleen asetyylikoentsyymi-A:ksi, joka on tärkeä välituote solun energia-aineenvaihdunnassa. Hapen läsnä ollessa eli aerobisessa tilassa asetyylikoentsyymi-A hajotetaan edelleen mitokondriossa monimutkaisessa kemiallisessa prosessissa, sitruunahappokierrossa, jossa syntyy hiilidioksidia ja vettä sekä hapetus–pelkistyskoentsyymejä NADH:ta ja FADH2:ta. Jos happea ei ole riittävästi eli jos olosuhteet ovat anaerobiset, palorypälehappo voi hajota maitohapoksi. Näin tapahtuu myös muun muassa veren punasoluissa, joissa ei ole lainkaan mitokondrioita. Aerobisessa tilassa solut käyttävät muodostuneet elektroninkuljettajat NADH:n ja FADH2:n energian tuotannossaa oksidatiivisessa fosforylaatiossa.
Glukoosin hajotessa palorypälehapoksi Embden–Meyerhofin reittiä syntyy aluksi entsyymitoiminnan vaikutuksesta enolipalorypälehappoa, joka ketonoituu kyseessä olevaksi ketopalorypälehapoksi spontaanisti ilman entsyymivaikutusta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pyruvic acid:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 5.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Harold A. Harper: ”13”, Review of Physiological Chemistry, s. 236. (14. painos (1. painos 1939)) Los Altos, Kalifornia: Lange Medical Publications, Kanada, 1973. 0-87041-032-6 (englanti)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- PubChem: Pyruvic Acid (englanniksi)
- DrugBank: Pyruvic acid (englanniksi)
- Human Metabolome Database: Pyruvic acid (englanniksi)
- KEGG: Pyruvic acid (englanniksi)
- ChemBlink: Pyruvic acid (englanniksi)