Pyhänpään kalliomaalaukset

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pyhänpään kalliomaalaukset
Sijainti

Pyhänpään kalliomaalaukset
Koordinaatit 61°38.488′0″N, 25°28.445′0″E
Valtio Suomi
Historia
Tyyppi kalliomaalaus

Pyhänpään kalliomaalaukset sijaitsevat Kuhmoisten Lästilän kylässä, Päijänteen länsirannalla Judinsalonselän alueella, itään pistävän laajan Pyhänpää nimisen niemen itäkärjen tuntumassa.[1] Kalliomaalaukset ovat pahoin haalistuneita, mutta kuviot voi erottaa huolellisella katsomisella. Digitaalikuvien vahvistaminen paljastaa muistakin kalliomaalauksista tuttuja merkkiyhdistelmiä.[2] Merkit ajoitetaan kivikautisiksi.[3]

Löytäminen ja tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Kivikäs löysi ensimmäisen maalauksen vuonna 1992 [1][4]. Vuonna 1996 Pekka Kivikäs, Seppo Kinos ja Timo Sepänmaa dokumentoivat ensimmäistä maalausta (nro I) tarkastusmatkalla, jolloin he havaitsivat toisen maalauksen (nro II) noin 10 metrin päässä ensimmäisestä. Tältä maalaukselta Kivikäs, Kinos, Sepänmaa ja Eero Siljander harjasivat seuraavana vuonna jäkäläkerroksen pois ja vaaitsivat kuvioiden korkeudet merenpinnasta. Mirja Miettinen tarkasti maalaukset myös vuonna 1997. Vuonna 2002 Petteri Pietiläinen suoritti vielä kuvioiden inventoinnin.[1][3]

Maalaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalauskallio sijaitsee 120 metriä lounaaseen Pyhänpään niemen kärjestä ja se aukeaa kaakkoon. Kuuden metrin pystykallion alla on suurta louhikkoa. Kuvat sijaitsevat kallion alaosan tasanteen yllä noin 10 metrin etäisyydellä toisistaan. Paikalla on hieno näkymä yli Päijänteen suuren selän.[1]

Pohjoisempi kuvakenttä (nro I) on rosoisella kalliopinnalla ja on osin tuhoutunut. Rosoisuus saattaa johtua pakkasrapautumisesta. Maalauskuviot sijaitsevat 90,16 − 90,70 metriä merenpinnan yläpuolella ja noin 9 metriä järven pinnan yläpuolella. Huonosti erottuvat maalaukset esittänevät kahta ihmishahmoa.[1][3][5]

Eteläisempi kuvakenttä (nro II), joka on edellistä ylempänä, antaa katsojalle enemmän. Vaikka kuvat ovat jo haalistuneita, saadaan ne selvästi näkyviin vahvistamalla digitaalivalokuvan punaista väriä. Osa kuvioista voidaan erotta myös paljain silmin sopivan kostealla säällä. Ylinnä erottuu puolimetrinen vinoristi, jonka oikealla puolella on punaväriläiskiä. Näiden alla on kaksi yhtenäisellä tyylillä maalattua niin sanottua venekuviota. Niiden pohjalinja on voimakkaan kaareva ja "peräsimenä" on koukkumainen uloke, joka osoittaa alaspäin. Alempi venekuvio sattuu oikealle katsovan hirven päälaen kohdalle muodostaen ikään kuin sarvet. Tällaista kuvaparia kutsutaan venesarveksi. Venesarven pituus on 61 senttimetriä ja miehistöksi ajateltavia piikkejä on 12 kappaletta. Ylempi vene on 47 senttimetriä pitkä ja sillä on miehistönä 9 pystypiikkiä. Hirven pituus on 53 senttimetriä ja sen takajalkojen päällä erottuu ihmishahmo, mutta muut siinä olevat kuviot ovat vaikeasti hahmotettavia.[2][3][4][5]

Maalauksessa on tunnistettu kolme ihmishahmoa. Edellä mainittu ihminen hirven takajalan kohdalla voidaan pitää tahallaan kytketyksi hirveen. Tämän ihmisen pää on pistemäinen ja vartalo on maalattu tavallista paksummaksi. Sen kädet ojentuvat alaviistoon. Toinen ihmishahmo sijaitsee hirvestä katsoen alaoikealla. Se on 21 senttimetrinen tikku-ukko, jonka päänä on pyöreä rengas ja joka on nostanut vasemman kätensä ylöspäin jättäen oikean käden alas. Kolmas ihmishahmo sijaitsee tästä oikealle. Se on 35 senttimetriä pitkä. Koska se on jäkälän peitossa, sen muodoista on vaikeaa saada selvää. Hahmolla saattaa olla kädessään kaareva linja (jousi?).[4][5]

Maalaukset sijaitsevat 87,98 − 89,63 metriä merenpinnan yläpuolella. Vuonna 2001 eräällä kalliomaalausretkellä huomattiin vielä toinen maalaus, Pyhävuoren kalliomaalaus, puoli kilometriä etelään.[3][6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus. Jyväskylä: Minerva, 2005. ISBN 952-5478-61-0.
  • Lahelma, Antti: A Touch of Red: Archaeological And Ethnographic Approaches To Interpreting Finnish Rock Paintings. väitöskirja julkaistu sarjassa Iskos 15. Vaasa: The Finnish Antiquarian Society, 2008. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Lahelma, Antti: ‘On the Back of a Blue Elk’: Recent Ethnohistorical Sources and ‘Ambiguous’ Stone Age Rock art at Pyhänpää, Central Finland, s. 113-137. Oslo: Norwegian Archaeological Review, 2007. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Muinaisjäännösrekisteri: Pyhänpään kalliomaalaukset Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 9.8.2011. Museovirasto. Viitattu 29.1.2013.
  • Muinaisjäännösrekisteri: Pyhävuoren kalliomaalaus Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 9.8.2011. Museovirasto. Viitattu 30.1.2013.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Muinaistaideyhdistys: Pyhänpään kalliomaalaukset
  2. a b Ismo Luukkonen: Pyhänpää (valokuvia)
  3. a b c d e Museovirasto: Pyhänpään kalliomaalaukset
  4. a b c Lahelma, Antti, 2008, s. 226-227 (Liite III)
  5. a b c Kivikäs, Pekka, 2005, s. 50-51
  6. Museovirasto: Pyhävuoren kalliomaalaus