Pyhän Elisabetin linnoitus
Pyhän Elisabetin linnoitus (ukr. Фортеця Святої Єлисавети, Fortetsja Svjatoji Jelysavety) on entinen linnoitus Kropyvnytskyin kaupungissa Ukrainan maantieteellisessä keskuksessa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotilasasutusalueen ”Uusi Serbia” muodostumisen jälkeen Ukrainan kasakkojen maille linnoitus luotiin suojelemaan serbialaisten uudisasukkaiden alueita tataarien hyökkäyksiltä, ja se rakennettiin senaatin asetuksen mukaisesti, joka myös loi Uuden Serbian. Keisarinna Elisabet allekirjoitti asetuksen 4. tammikuuta 1752. Asetuksen perusteella serbialaiselle everstille Ivan Horvathille annettiin kunniakirja ja Ivan Glebov sai ohjeen.[1][2]
Ukrainan kasakkojen rykmentti (1390 miestä) saapui rakentamaan linnoitusta ja sai päätyön valmiiksi neljässä kuukaudessa: kesäkuusta lokakuuhun 1754. Töiden aikana kuoli 72 zaporožilaista, 233 sairastui ja 855 pakeni Sitšiin.[3]
Linnoitus osallistui vihollisuuksiin vain kerran. Tämä tapahtui Venäjän-Turkin sodan aikaan, jonka ensimmäinen kampanja alkoi vuonna 1769 Krimin kaani Kirim Gireyn hyökkäyksellä Ukrainaan. Tammikuun 4. päivänä hänen johtamansa 70 000 hengen turkkilais- ja tataariarmeija ylitti rajan ja pysähtyi 7. tammikuuta linnoituksen lähelle, jossa kenraali Isakov piileskeli varuskunnan ja paikallisten asukkaiden kanssa. Krimiläiset ryöstivät ympäröiviä kyliä ja orjuuttivat paikallisia asukkaita, mutta kaupungin puolustajat torjuivat onnistuneesti tataarien hyökkäykset ja ajoivat hyökkääjät pois. Tämä oli Krimin tataarien viimeinen hyökkäys Ukrainaa vastaan.[4]
Vuodesta 1775 lähtien linnoitus menetti lopulta puolustusvoimansa, vuonna 1784 se purettiin, ja kaikki tykistö kuljetettiin H’ersoniin, ja se riisuttiin vähitellen aseista useiden vuosien ajan. Vuonna 1794 siellä säilytettiin vielä 162:ta asetta, jotka palvelivat 277:ää ampujaa. Tykkejä ja tykistötarvikkeita vietiin rajakaupunkeihin, pääasiassa H’ersoniin. Huhtikuussa 1795 Novomyrhorodiin lähetettiin 5 tykkiä. Entisessä linnoituksessa on säilynyt vain kaksi tykkiä, jotka on asetettu kivijalustalle entisen pääportin sisäänkäynnille [5].
Linnoituksen asema kumottiin kokonaan 15. maaliskuuta 1805. Varuskunta hajotettiin, mutta kasarmissa sijaitsi pataljoona (kolme komppaniaa) useiden vuosien ajan. Linnoituksen ääriviivasta tuli kaupungin tunnus [6].
Entisen linnoituksen alueella on toisen maailmansodan ja Venäjän-Ukrainan sodan sankareille omistettu muistomerkk.[7] Holodomorin uhrien muistomerkki pystytettiin myös vuonna 2016.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Соколов Г. И. Историческая и статистическая записка о военном городе Елисаветграде // Записки Одесского общества истории и древностей. — Т. 2. — 1848. — С. 386–395;
- Українське козацтво: Мала енциклопедія. — Київ; Запоріжжя, 2005.
- Архів фортеці Єлисавети в ІР НБУВ / Інгульський степ, альманах. К. 2016.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ на доповіді Сената «Генваря 4 дня 1752 года подписано Ея императорского Величества рукою тако: быть по сему, а данную генерал майору Глебову инструкцию велено оной крепости учинить наперед план и для рассмотрения прислать в военную коллегию». Центральний державний військово-історичний архів Росії Ф.349, інв.№ 9, спр.1445, стор.2-4
- ↑ Хто креслив перші плани фортеці Святої Єлисавети
- ↑ Фортеця Святої Єлисавети
- ↑ О устройстве новых укреплений по границам Екатеринославской губернии
- ↑ О устройстве новых укреплений по границам Екатеринославской губернии
- ↑ Кривенко В. Герб і прапор Кіровограда // Знак. — 1998. — № 17. — С. 5.
- ↑ Історичні вали фортеці Св. Єлисавети
- ↑ Загальноукраїнський том Національної книги пам'яті жертв Голодомору 1932–1933 років в Україні