Pursupikkumittari
| Pursupikkumittari | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Mittarimaiset Geometroidea |
| Heimo: | Mittarit Geometridae |
| Alaheimo: | Kenttämittarit Larentiinae |
| Suku: | Pikkumittarit Eupithecia |
| Laji: | gelidata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eupithecia gelidata |
|
Pursupikkumittari (Eupithecia gelidata) on suolla elävä pikkumittari.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pursupikkumittarin siipien kärkiväli on keskimäärin vähän yli 18 mm ja siipien väri on harmahtavan ruskeanvalkoinen. Takasiipi on vaaleampi kuin etusiipi.[1] Lajin etusiivet ovat suipot ja leveämmät kuin useilla muilla suvun lajeilla. Lajin ulkonäkö on samanlainen kaikkialla sen levinneisyysalueella.[1]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pursupikkumittaria on holarktinen laji, jota tavataan sekä Pohjois-Amerikan että Euraasian pohjoisosissa. Nimialalaji on levinnyt Amerikassa Kanadasta Uuteen Meksikoon ja Coloradoon, mutta sitä on tavattu myös Grönlannissa. Alalaji hyperboreata esiintyy Euroopassa Fennoskandiasta Saksaan, Baltiaan ja Pohjois-Venäjälle ulottuvalla alueella. Suomessa lajia tavataan pääasiassa Pohjois-Suomessa ja Lapissa. Maassa on myös muualla pieniä paikallisia populaatioita.[1] Se on alueellisesti uhanalainen Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa.[2]
Lajin lentoaika on eteläisessä Suomessa yleensä kesäkuun toisella ja kolmannella viikolla, äärihavainnot ovat touko-heinäkuulta. Lapissa lajin lentoaika on kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin.[1]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajia tavataan pääasiassa isovarpurämeillä sekä niiden laita-alueilla. Levinneisyysalueen pohjoisosassa laji lentää myös kuivilla kankailla, suopursua kasvavilla paljakan osilla ja tunturikoivikossa.[1]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukat käyttävät ravintonaan yksinomaan suopursua.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Kauri Mikkola, Ilkka Jalas & Osmo Peltonen: Suomen perhoset - Mittarit 2, s. 94. Hanko: Suomen Perhostutkijain Seura, 1989. ISBN 951-9221-23-9.
- ↑ Alueellisesti uhanalaiset perhoset (LC) 15.10.2001. ymparisto.fi: Suomen ympäristökeskus. Viitattu 30.8.2010.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Moth Photographers (Valokuvia)
- Toukkakuvia (Arkistoitu – Internet Archive) Kimmo's Lep Site