Punapystyperä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Punapystyperä
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Nirkot Notodontidae
Alaheimo: Pystyperät Pygaerinae
Suku: Clostera
Laji: curtula
Kaksiosainen nimi

Clostera curtula
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Punapystyperä Commonsissa

Punapystyperä (Clostera curtula) on yleinen, nirkkojen heimoon kuuluva keskikokoinen yöperhonen.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helposti tunnistettava perhoslaji. Etusiipien pohjaväri vaihtelee vaaleanharmaasta vaalean harmaanruskeaan. Siipien poikki kulkee kolmesta neljään melko suoraa, vaaleaa poikkiviirua, joista uloimmainen on varsinkin etuosastaan hieman muita leveämpi. Uloimman poikkiviirun ulkopuolelta siiven kärkiosa on etuosastaan laajalti tumman punaruskea. Siiven kärkiosassa voi erottua ohutta mustaa poikkiviirua. Takasiivet ovat kuviottomat ja etusiipien väriset, mutta hieman vaaleammat. Perhosen ruumiin väritys vaihtelee siipien tapaan harmaasta ruskehtavaan, mutta keskiruumiin selkäpuolella on tummanruskea taaksepäin kapeneva, kolmionmuotoinen laikku. Siipiväli 28–36 mm.[2][3][4]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punapystyperän levinneisyysalue Välimeren alueelta, Britteinsaarilta ja Keski-Euroopasta Etelä-Siperiaan ja Pohjois-Kiinaan.[4] Suomessa lajia tavataan etelärannikolta likimain Kemi-kajaani-linjalle saakka. Yksilömäärältään runsas ensimmäinen sukupolvi on lennossa toukokuun alkupuolelta heinäkuun alkupuolelle huipun ollessa kesäkuun alkupuoliskolla. Toinen sukupolvi on paljon vähälukuisempi ja lentää heinäkuusta lokakuulle.[5][6]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punapystyperää tavataan lehti- ja sekametsissä, metsänreunamilla, kulttuuriympäristöissä ja pensaikoissa, joissa kasvaa toukan ravintokasveja eli haapaa ja pajuja. Yksilömäärät vaihtelevat vuosittain jonkin verrat, mutta vaihtelu ei yleensä ole kovin suurta. Päivisin perhoset lepäävät oksilla tai lehtien alapinnoilla. Naaraat aloittavat lennon illan hämärtyessä, mutta koiraat usein vasta myöhään illalla ja koiraiden lento voi lämpiminä öinä jatkua aina aamuhämärään saakka. Koiraat tulevat hyvin valolle, naaraat harvoin, mutta sopivalla paikalla yön aikana valon luokse voi kertyä kymmeniä yksilöitä.[4][7]

Läheistä sukua olevan harmopystyperän naaraiden erittämä feromoni houkuttelee niiden oman lajin koiraiden lisäksi myös punapystyperäkoiraita.[4]

Naaras tuottaa 150–200 munaa, jotka se laskee ravintokasvien lehtien alapinnoille yksitellen tai pieniksi ryhmiksi. Toukat kehräävät lehtiä yhteen ja piilottelevat niiden välissä. Toukka poistuu suojastaan syödäkseen ympäristön lehtiä ja jättää suojapaikkansa lehdet koskemattomiksi. Toukat ovat aktiivisia sekä päivällä että yöllä ja saattavat lämmitellä auringonpaisteessa. Täysikasvuiset toukat koteloituvat heinäkuussa tai lokakuussa yhteenkiedottujen lehtien väliin rakennettuun kotelokoppaan. Syksyllä kotelokoppa putoaa lehtien mukana maahan ja talvehtii.[4]

Toukka elää pääasiassa haavalla (Populus tremula) sekä pajuilla (Salix).[6][4]

  1. Lauri Kaila, Marko Mutanen: Punapystyperä – Clostera curtula Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  3. UK Moths (englanniksi)
  4. a b c d e f Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae.. Uppsala: ArtDatabanken, SLU, 2007. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 222–224
  5. Perhoswiki[vanhentunut linkki]
  6. a b Suomen perhostutkijain seura: punapystyperä (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. Norges sommerfugler (norjaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]