Punakantele

Punakantele oli Petroskoissa ja Leningradissa vuosina 1928–1932 ilmestynyt suomenkielinen kirjallisuuslehti.

Karjalan proletaarikirjailijoiden yhdistyksen aikakauslehden ensimmäinen numero ilmestyi Petroskoissa maaliskuussa 1928 nimellä Puna-Kantele. Lehden tehtäväksi asetettiin Neuvosto-Karjalan kansallisen kirjallisuuden kehittäminen. Joulukuussa 1929 lehti yhdistettiin Leningradissa ilmestyneeseen Soihtu-kulttuurilehteen, ja sen nimi sai muodon Punakantele. Uuden julkaisun toimitus työskenteli Leningradissa ja kuului Leningradin proletaarikirjailijoiden yhdistyksen alaisuuteen. Petroskoihin jäi toimitusneuvosto, jonka johdossa oli Herman Laukkanen.

Vuonna 1928 lehdestä ilmestyi vain yksi numero, seuraavana vuonna neljä numeroa, ja vuonna 1930 siitä tuli kuukausilehti. Levikki nousi 2 500 kappaleesta vuonna 1928 aina 8 000 kappaleeseen vuonna 1931, jolloin lehti ilmestyi jo Punakanteleen nimellä. Päätoimittajana toimi Lea Helo sekä myöhemmin Kalle Lepola ja Ludvig Kosonen.

Lehti julkaisi kaunokirjallisen proosan ja runouden lisäksi myös kansanrunouden näytteitä sekä neuvoja aloitteleville kynäilijöille. Ahkerimpia kirjoittajia olivat jo tuolloin tunnetut runoilijat Jalmari Virtanen ja Lea Helo, yksi Petroskoin suomalaisen teatterin perustajista Ragnar Nyström (Rusko), kansanrunouden tutkija Risto Bogdanov ja nuori karjalainen prosaisti Fjodor Ivatšov. Punakanteleessa julkaistiin karjalaisten kirjailijoiden Nikolai Jaakkolan ja Antti Timosen ensimmäiset teokset. Lehden kirjoittajiin kuuluivat myös Arvi Nummi, Hilda Tihlä, Lauri Luoto, Kirilä Virtanen, Matti Husu (Pursi), Einari Leino, Josef Schultz, Väinö Aalto ja Onni Tuomi. Punakanteleessa julkaistiin jonkin verran käännösproosaa ja -runoutta, muun muassa Maksim Gorkia, Juri Libedinskia, Demjan Bednyitä, Mihail Svetlovia, Nikolai Tihonovia, Aleksandr Fadejevia sekä joitakin ulkomaisia tekijöitä.

Huhtikuuhun 1931 asti Punakanteletta kustansi lähes yksin Leningradin kirjailijayhdistys. Karjalan yhdistystä syytettiin toimettomuudesta, mutta yhdistykset eivät kyenneet rakentavaan yhteistyöhön. Kesäkuuhun mennessä lehden levikki putosi 2 500 kappaleeseen. Samanaikaisesti pohdittiin lehden nimen muuttamista, koska sen ei katsottu enää vastaavan ajan vaatimuksia. Tammikuussa 1932 lehti sai nimen Rintama.

Lähteet

• Aalto, Elli: Suomenkielisen aikakauslehdistön synty Neuvostoliitossa. Punalippu, 1987, nro 5, s. 111–118.
• Alto, E.L.: Sovetskije finnojazytšnyje žurnaly 1920–1980, s. 44–57. Petrozavodsk: Karelija, 1989. ISBN 5-7545-0308-3.