Soihtu (neuvostoliittolainen lehti)
Soihtu oli Leningradissa vuosina 1927–1930 ilmestynyt suomenkielinen kulttuurilehti. Se oli isokokoinen, 16–25 sivua käsittävä kuvitettu kuukausilehti. Soihdussa julkaistiin uutisia kotimaasta ja ulkomailta, historiallisaiheisia kirjoituksia, kertomuksia, runoja, kuvauksia sekä kirjallisuuskritiikkiä. Lehden vastaavana toimittajana oli koko sen toiminnan ajan Yrjö Karppanen. Toimituskuntaan kuuluivat mm. Väinö Aalto, Santeri Mäkelä, Ragnar Rusko ja Yrjö Savolainen. Taiteilijana toimi Eino Salmi. Lehden levikki oli noin 4 000 kappaletta.
Soihdun ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1927 loka-marraskuun kaksoisnumerona. Kanteen oli piirretty veneessä seisova, intoa hehkuva soihdunkantaja. Ison otsikon varjostama tuli heijastui kauas vedenpintaan. Tämä romanttinen hahmo säilyi lehden tunnuksena vuoteen 1929 saakka. Vuonna 1930 Soihdusta tuli Leningradin proletaarikirjailijoiden yhdistyksen suomenkielisen jaoston äänenkannattaja ja se sai voimakkaammin kirjallisuuslehden luonteen. Alkuperäinen suomenkielinen kaunokirjallisuus muodosti pääosan sen sisällöstä. Proosaa edustivat mm. Josef Schultzin, Ragnar Ruskon, Lea Helon, Fjodor Ivatšovin, Oskar Johanssonin ja Yrjö Savolaisen kertomukset, kuvaukset ja pakinat. Runoja julkaisivat Jalmari Virtanen, Lea Helo, Ragnar Rusko, Santeri Mäkelä, Toivo Raita, Valdemar Vikman ym. Kirjallisuuskriitikkoina esiintyivät Lea Helo, Väinö Aalto, Santeri Mäkelä, Ragnar Rusko, Aleksanteri Mantere ja Yrjö Savolainen. Käännösproosaa edustivat mm. Maksim Gorkin, Aleksei Tolstoin ja Larisa Reisnerin kertomukset. Jatkoromaaneina ilmestyivät Aleksandr Serafimovitšin Rautavyöry ja Lidija Seifullinan Virineja.
Joulukuussa 1930 Soihtu yhdistettiin Petroskoissa julkaistuun Punakantele-lehteen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aalto, Elli: Suomenkielisen aikakauslehdistön synty Neuvostoliitossa. Punalippu, 1987, nro 4, s. 101–109.
- Alto, E.L.: Sovetskije finnojazytšnyje žurnaly 1920–1980, s. 29–44. Petrozavodsk: Karelija, 1989. ISBN 5-7545-0308-3.