Pratt & Whitney R-4360 Wasp Major
| Pratt & Whitney R-4360 Wasp Major | |
|---|---|
 Pratt & Whitney R-4360 Wasp Major. |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistaja | Pratt & Whitney |
| Tekniset tiedot | |
| Tyyppi | mäntämoottori |
| Rakenne | tähtimoottori |
| Isku | 152 mm |
| Poraus | 146 mm |
| Iskutilavuus | 71,5 l |
Pratt & Whitney R-4360 Wasp Major on kuuluisan Pratt & Whitney Wasp- sarjan viimeinen ja tehokkain tähtimoottori. Se oli tarkoitettu alun perin Boeing B-29 Superfortressin suorituskykyisempien versioiden voimanlähteeksi, mutta toinen maailmansota ehti loppua ennen Majoreiden pääsyä palvelukseen. Nämä tehokkaammat versiot tuotettiin kuitenkin sodan jälkeen nimellä B-50 Superfortress. Wasp Majorista kehkeytyi viimeisten ja loisteliaimpien mäntämoottoristen matkustajakoneiden ja Yhdysvaltain ydinasearsenaalin toisen sukupolven kantojuhta. Sillä varustettiin myös ensimmäisen sukupolven ilmatankkauskoneita sekä lukuisia erikoiskoneita. Esimerkiksi Convair B-36 Peacemakerissa näitä oli 6 kpl, myöhemmissä versioissa lisäksi neljä J-47 -suihkumoottoria. Moottoreita valmistettiin kaikkine versioineen 1944–1955 18 697 kpl. Moottorilla oli lempinimi corncob ("maissintähkä").
Rakenne on nelirivinen, nelitahtinen 28-sylinterinen tähtimoottori, jossa rivit on sijoitettu siten että sylinterit muodostavat pituussuunnassa spiraalin ilmajäähdytyksen tehostamiseksi. Venttiilikoneistossa on kaksi kansiventtiiliä sylinteriä kohti. Sytytysjärjestelmässä on 7 magneettoa (1 magneetto per 4 sylinteriä) ja kaksi sytytystulppaa/sylinteri, yhteensä 56. Mekaanisesti ahdetun moottorin kierroslukua laskettiin potkurille suhteella 0,375:1 jotteivät potkurinlavat karkaisi ylisoonisiin nopeuksiin. Keskipakoisahtimen kierroslukusuhde puolestaan on 6,374:1.
Wasp Majorilla oli tyyppivikana vuotaa kampikammiosta öljyt ulos kesken lennon, mikä näkyi usein moottorikoteloiden alareunan mustina juovina. Se saatettiin myös sammuttaa täysin moitteettoman toiminnan lopuksi mutta seuraavassa startissa ilmeni ongelmia. Tämä johti sangen pitkään tarkistuslistaan ja lentoonlähtövalmistelujen venymiseen useiden tuntien mittaisiksi. Loppujen lopuksi Wasp Major oli kuitenkin aikalaisekseen kohtuullisen luotettava oikein huollettuna. Öljynvaihtoonkaan ei usein jouduttu, koska moottorin öljynkulutus oli niin suuri, että sitä täytyi lisätä joka lennon jälkeen runsaasti. Mm. B-36:ssa oli 380 litran öljysäiliö jokaista Wasp Majoria kohden.
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Iskutilavuus: 71,5 litraa
- Teho: 3 000 hevosvoimaa (2 240 kW) perusmallissa, tehokkaimmassa versiossa kahdella turboahtimella varustettuna 4 300 hv (3 200 kW).
- Iskunpituus: 152 mm
- Sylinterin halkaisija: 146 mm
- Puristussuhde: 6,7 : 1
- Paino: 1 579 ... 1 755 kg versiosta riippuen.
- Tehopainosuhde: 1,41 ... 1,82 kW/kg (Litrateho 31,32...44,76 kW/l), versiosta riippuen.
- Polttoaine: 108...115 -oktaaninen lentobensiini.
- Ominaiskulutus: 195 g/hv/h
- Pituus: 2 451 mm (R-4360-51VDT)
- Halkaisija: 1 397 mm (R-4360-51VDT)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aircraft Engine Historical Society – P&W Museum (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
