Boeing B-50 Superfortress
| Boeing B-50 Superfortress | |
|---|---|
 Kuvan Boeing Stratofortress-kone on tyyppiä B-50D. |
|
| Tyyppi | pommikone, lentävä kantoalusta, ilmatankkeri |
| Alkuperämaa |
 Yhdysvallat |
| Valmistaja | Boeing |
| Ensilento | 25. kesäkuuta 1947 |
| Esitelty | 1948 |
| Poistettu käytöstä | 1965 |
| Tila | ei käytössä, museoitu |
| Pääkäyttäjät | USAF, SAC |
| Valmistusmäärä | 370 |
| Valmistusvuodet | 1948 - 1953 |
| Yksikköhinta | n. 1,144 milj. U$ (v. 1950 kustannustaso) - n. 12,2 milj. U$ nykytason mukaan |
| Kehitetty mallista | B-29 |
| Muunnelmat | EB-50D, KB-50J[1], RB-50 E-G |
Boeing B-50 Superfortress on yhdysvaltalainen raskas nelimoottorinen ja mäntämoottoreilla varustettu pommikone. Se oli ensi sijassa SAC:n (USAAF:n strateginen pommituslennosto) strategisen käytön kaukopommittaja, jolla oli kyky käyttää ydinpommeja. Konetyyppi oli kehitetty edeltäjästään, jolla oli myös lähes sama nimi: Boeing B-29 Superfortress. Aktiiviin palveluskäyttöön konetyyppi tuli vuonna 1948, samaan aikaan kuin Convair B-36 Peacemaker.
Muunnellut konetyypit saivat tunnuksen EB-50D, jolloin se toimi supernopeiden X-2 koekoneiden emäaluksena eli kantoalustana.[2]
B-50 -tyypin koneyksilö Lucky Lady teki matkalentämisen maailmanennätyksen, mikä tapahtui 27. helmikuuta - 2. maaliskuuta 1949. Kapteeni James Gallagherin komennossa, koneen 13-henkinen miehistö lensi välilaskutta maailman ympäri (37 734 km) ensi kertaa. Kone sai 4 kertaa ilmassa suoritetun tankkauksen. Matka-aika oli 3 vrk, 22 t, ja 1 min.[3]
B-50 on edeltäjäänsä jonkin verran nopeampi (noin +65 km/t , suurin lentonopeus 640 km/h) ja suoritusarvoiltaan jonkin verran parempi. Uudentyyppiset koneen ulkopuoliset lisäpolttoainesäiliöt kasvattivat kantomatkaa huomattavasti. Lakikorkeus oli 11 500 metriä. Pratt & Whitney R-4360 Wasp Major -moottorit olivat Wright Cycloneja huomattavasti tehokkaampia, jopa yli +30%, kehitysversiosta riippuen. B-50:n ohjattavuutta oli paranneltu merkittävästi B-29:een verrattuna. Koneen suurin pommikuorma on 12 600 kg.[4] Tätä konetyyppiä käytettiin vuoden 1951 Operaatio Rangerissa, jossa 5 ydinlatausta räjäytettiin lentopudotuksina.[5]
B-50:ttä käytettiin myös ilmatankkaukseen sekä säähavainto- ja tiedustelulentokoneena. B-50-konetyypin syrjäytti strategisista pommitustehtävistä 1950-luvulta alkaen suihkupommikoneiden (muun muassa B-47 ja B-52) nopeatahtinen esiinmarssi. [6] Lopullinen tämän konetyypin poistaminen käytöstä tapahtui kuitenkin vasta vuonna 1965.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lappi, Ahti: Ilmatorjunta Kylmässä Sodassa, Ilmatorjuntasäätiö, Jyväskylä 2003 (Gummerus) ISBN 951-95594-4-2. (s. 28-29)
- Hirvonen, Pauli: MMM - Nuorten Ilmailukirja, Otava, Helsinki-Keuruu, 1961: s. 48
- MMM 1955: s. 202.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hirvonen, P., 1961: s.48
- ↑ https://www.thisdayinaviation.com/tag/mel-apt/ Viitattu 23.3.2020.
- ↑ MMM 1955: s. 202.
- ↑ Lappi, A., 2003: s. 29.
- ↑ http://nuclearweaponarchive.org/Usa/Tests/Ranger.html Viitattu 31.3.2022.
- ↑ Lappi, A., 2003: s. 28.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Boeing B-50 Superfortress Wikimedia Commonsissa
