Boeing B-50 Superfortress

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Boeing B-50 Superfortress
Kuvan Boeing Stratofortress-kone on tyyppiä B-50D.
Kuvan Boeing Stratofortress-kone on tyyppiä B-50D.
Tyyppi pommikone, lentävä kantoalusta, ilmatankkeri
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja Boeing
Ensilento 25. kesäkuuta 1947
Esitelty 1948
Poistettu käytöstä 1965
Status ei käytössä, museoitu
Pääkäyttäjät USAF, SAC
Valmistusmäärä 370
Valmistusvuodet 1948 - 1953
Yksikköhinta n. 1,144 milj. U$ (v. 1950 kustannustaso) - n. 12,2 milj. U$ nykytason mukaan
Kehitetty mallista B-29
Muunnelmat EB-50D, KB-50J[1], RB-50 E-G

Boeing B-50 Superfortress on yhdysvaltalainen raskas nelimoottorinen ja mäntämoottoreilla varustettu pommikone. Se oli ensi sijassa SAC:n (USAAF:n strateginen pommituslennosto) strategisen käytön kaukopommittaja, jolla oli kyky käyttää ydinpommeja. Konetyyppi oli kehitetty edeltäjästään, jolla oli myös lähes sama nimi: Boeing B-29 Superfortress. Aktiiviin palveluskäyttöön konetyyppi tuli vuonna 1948, samaan aikaan kuin Convair B-36 Peacemaker.

Muunnellut konetyypit saivat tunnuksen EB-50D, jolloin se toimi supernopeiden X-2 koekoneiden emäaluksena eli kantoalustana.[2]

B-50 -tyypin koneyksilö Lucky Lady teki matkalentämisen maailmanennätyksen, mikä tapahtui 27. helmikuuta - 2. maaliskuuta 1949. Kapteeni James Gallagherin komennossa, koneen 13-henkinen miehistö lensi välilaskutta maailman ympäri (37 734 km) ensi kertaa. Kone sai 4 kertaa ilmassa suoritetun tankkauksen. Matka-aika oli 3 vrk, 22 t, ja 1 min.[3]

B-50 on edeltäjäänsä jonkin verran nopeampi (noin +65 km/t , suurin lentonopeus 640 km/h) ja suoritusarvoiltaan jonkin verran parempi. Uudentyyppiset koneen ulkopuoliset lisäpolttoainesäiliöt kasvattivat kantomatkaa huomattavasti. Lakikorkeus oli 11 500 metriä. Pratt & Whitney R-4360 Wasp Major -moottorit olivat Wright Cycloneja huomattavasti tehokkaampia, jopa yli +30%, kehitysversiosta riippuen. B-50:n ohjattavuutta oli paranneltu merkittävästi B-29:een verrattuna. Koneen suurin pommikuorma on 12 600 kg.[4]

B-50:ttä käytettiin myös ilmatankkaukseen sekä säähavainto- ja tiedustelulentokoneena. B-50-konetyypin syrjäytti strategisista pommitustehtävistä 1950-luvulta alkaen suihkupommikoneiden (muun muassa B-47 ja B-52) nopeatahtinen esiinmarssi. [5] Lopullinen tämän konetyypin poistaminen käytöstä tapahtui kuitenkin vasta vuonna 1965.

Boeingin B-50 Stratofortressin kolmitahopiirustukset.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lappi, Ahti: Ilmatorjunta Kylmässä Sodassa, Ilmatorjuntasäätiö, Jyväskylä 2003 (Gummerus) ISBN 951-95594-4-2. (s. 28-29)
  • Hirvonen, Pauli: MMM - Nuorten Ilmailukirja, Otava, Helsinki-Keuruu, 1961: s. 48
  • MMM 1955: s. 202.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hirvonen, P., 1961: s.48
  2. https://www.thisdayinaviation.com/tag/mel-apt/ Viitattu 23.3.2020.
  3. MMM 1955: s. 202.
  4. Lappi, A., 2003: s. 29.
  5. Lappi, A., 2003: s. 28.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Tämä ilmailuun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.