Boeing B-50 Superfortress
| Boeing B-50 Superfortress | |
|---|---|
 Kuvan Boeing Stratofortress-kone on tyyppiä B-50D. |
|
| Tyyppi | pommikone, lentävä kantoalusta, ilmatankkeri |
| Alkuperämaa | Yhdysvallat |
| Valmistaja | Boeing |
| Ensilento | 25. kesäkuuta 1947 |
| Esitelty | 1948 |
| Poistettu käytöstä | 1965 |
| Tila | ei käytössä, museoitu |
| Pääkäyttäjät | USAF, SAC |
| Valmistusmäärä | 370 |
| Valmistusvuodet | 1948–1953 |
| Yksikköhinta | noin 1,144 miljoonaa dollaria (vuoden 1950 kustannustaso), noin 12,2 miljoonaa dollaria nykytason mukaan |
| Kehitetty mallista | B-29 |
| Muunnelmat | EB-50D, KB-50J[1], RB-50 E-G |
Boeing B-50 Superfortress on yhdysvaltalainen raskas nelimoottorinen ja mäntämoottoreilla varustettu pommikone. Se oli ensi sijassa SAC:n (USAAF:n strateginen pommituslennosto) strategisen käytön kaukopommittaja, jolla oli kyky käyttää ydinpommeja. Konetyyppi oli kehitetty edeltäjästään, jolla oli lähes sama nimi, Boeing B-29 Superfortress. Aktiiviin palveluskäyttöön konetyyppi tuli vuonna 1948, samaan aikaan kuin Convair B-36 Peacemaker.[2]
Muunnellut konetyypit saivat tunnuksen EB-50D, ja ne toimivat supernopeiden X-2 koekoneiden emäaluksina eli kantoalustoina.[3]
B-50-tyypin koneyksilö Lucky Lady teki matkalentämisen maailmanennätyksen, mikä tapahtui 27. helmikuuta – 2. maaliskuuta 1949. Kapteeni James Gallagherin komennossa, koneen 13-henkinen miehistö lensi välilaskutta maailman ympäri (37 734 km) ensi kertaa. Kone sai 4 kertaa ilmassa suoritetun tankkauksen. Matka-aika oli 3 vrk, 22 t, ja 1 min.[4]
B-50 on edeltäjäänsä jonkin verran nopeampi (noin +65 km/t , suurin lentonopeus 640 km/h) ja suoritusarvoiltaan jonkin verran parempi. Uudentyyppiset koneen ulkopuoliset lisäpolttoainesäiliöt kasvattivat kantomatkaa huomattavasti. Lakikorkeus oli 11 500 metriä. Pratt & Whitney R-4360 Wasp Major -moottorit olivat Wright Cycloneja huomattavasti tehokkaampia, jopa yli +30 %, eri kehitysversiosta riippuen. B-50:n ohjattavuutta oli paranneltu merkittävästi B-29:een verrattuna. Koneen suurin pommikuorma on 12 600 kg.[5] Tätä konetyyppiä käytettiin vuoden 1951 Operaatio Rangerissa, jossa 5 ydinlatausta räjäytettiin lentopudotuksina.[6] Myös muissa ydinkokeissa konetyyppiä käytettiin.[7]
B-50:tä käytettiin myös ilmatankkaukseen sekä säähavainto- ja tiedustelulentokoneena. B-50-konetyypin syrjäytti strategisista pommitustehtävistä 1950-luvulta alkaen suihkupommikoneiden (muun muassa B-47 ja B-52) nopeatahtinen esiinmarssi.[8] Lopullisesti tämä konetyyppi kuitenkin poistui käytöstä vasta vuonna 1965.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lappi, Ahti: Ilmatorjunta kylmässä sodassa,s. 28–29. Helsinki: Ilmatorjuntasäätiö, 2003 ISBN 951-95594-4-2
- Hirvonen, Pauli: MMM – Nuorten Ilmailukirja, s. 48. Otava, Helsinki, 1961
- Mitä-Missä-Milloin 1955 s. 202. Helsinki: Otava 1954
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hirvonen, P., 1961: s. 48
- ↑ https://www.centennialofflight.net/essay/Aerospace/Consolidated_Vultee/Aero33.htm Viitattu 24.1.2026.
- ↑ 27 September 1956, This Day in Aviation. Viitattu 23.3.2020.
- ↑ MMM 1955: s. 202.
- ↑ Lappi, A., 2003: s. 29.
- ↑ Ranger, Nuclear Weapon Archive. Viitattu 31.3.2022.
- ↑ Operation Buster - Jangle. Nevada Proving Grounds, October - November 1951. Instrumentation of B-50. Defence Technical Information Center. Viitattu 25.12.2025.
- ↑ Lappi, A., 2003: s. 28.
- ↑ http://cgibin.rcn.com/jeremy.k/cgi-bin/gzUsafSearch.pl?target=&content=B-50 Viitattu 24.1.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Boeing B-50 Superfortress Wikimedia Commonsissa
