Pontus Wikner

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pontus Wikner
Carl Pontus Wikner
Carl Pontus Wikner
Henkilötiedot
Koko nimi Carl Pontus Wikner
Syntynyt19. toukokuuta 1837
Ryr, Dalsland, Ruotsi
Kuollut15. maaliskuuta 1888 (50 vuotta)
Kristiania, Oslo, Norja
Kansalaisuus Ruotsi
Ammatti kirjailija, filosofi, professori
Kirjailija
Äidinkieliruotsi
Tuotannon kieliruotsi
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Carl Pontus Wikner (19. toukokuuta 1837 Ryr, Dalsland, Ruotsi15. maaliskuuta 1888 Kristiania, Oslo, Norja) oli ruotsalainen filosofi ja uskonnollinen kirjailija.[1][2]

Wikner oli syntyisin talonpoikaisista vanhemmista. Hän joutui jo koulua käydessään Göteborgissa herännäisyyden vaikutuksen alaiseksi. Päästyään Uppsalan yliopistoon hän alkoi opiskella filosofiaa ja kiinnostui Uppsalassa siihen aikaan vallitsevasta Christopher Jacob Boströmin järjestelmästä, jonka perusta oli panteismi. Hän katsoi saavuttaneensa kristinuskon ja filosofian täydellisen sopusoinnun. Wikneristä tuli 1863 filosofian dosentti yliopistoon, ja yleisesti hänessä nähtiin Boströmin vastainen seuraaja.[1]

Uskonnollisen vakaumuksensa vaatimuksesta Wikner alkoi kuitenkin karttaa panteismia ja poikkesi yhä kauemmaksi Boströmin opista, jolloin hän menetti toiveet saada vakinainen filosofian professuuri. Hänen uusi teistis-kristillinen kantansa ilmeni 1872 julkaistussa teoksessa : Tankar och frågor inför menniskones son ( 1894, suom. Ajatuksia ja kysymyksiä ihmisen pojan edessä, 2. korj. p., WSOY 1922). Hän tekee siinä Kristukselle osoitetuissa puheissa uskonnollisen tunnustuksen Yleiseltä kannaltaan Wikner oli lähellä Viktor Rydbergiä, jonka teoksesta Viimeinen ateenalainen hän oli saanut voimakkaita vaikutteita. Itsekin hän julkaisi novelleja, esimerkiksi Min moders testamente (1869) ja Mantegnas ängel, jotka Karl Warburg julkaisi 1888 koottuina nimellä Vittra skrifter. Suomeksi on 1901 julkaistu muutamia novelleja nimellä Kertomuksia. [1]

Teoksellaan Om egenskapen och närgränsande tankeföremål (1880) Wikner luopui ratkaisevasti Boströmin idealismista ja alkoi kehittää omaa realistista järjestelmää. Kun Wiknerillä ei ollut toiveita saada kotimaassaan vakinaista professorin virkaa, hän haki ja sai 1884 nimityksen filosofian professoriksi Kristianiaan. Juuri ennen kuolemaansa Wikner oli hyväksytty professoriksi Uppsalaan.[1]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Religiösa meditationer och föredrag, I–III (1873–1898)
  • I mensklighetens lifsfrågor, I–II (1889)
  • Samlade predikningar (1889).

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ajatuksia ja kysymyksiä ihmisen pojan edessä, suom. Maila Talvio. 2. korj. p., WSOY 1922
  • Kertomuksia, suom. Ilmi Hallsten. Otava 1901
  • Taisteluun ammonilaisia wastaan!, Sortawala: Sortawalan ewankelinen seura 1897.
  • Psykologisia tunnustuksia, suom. Eero Balk Kirja verkossa (sisältää kaksi esipuhetta)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • L. H. Åberg, C. P. Wikner, hans lefnad och läror, 1889
  • Minnesteckning af en tacksam vän, 1912 Juhlajulkaisu
  • Th. Rein, P. Wiknerin elämä, johdanto Kertomuksiin, Otava 1901
  • Matti Perälä, Ihmiskäsitys Pontus Wiknerin filosofis-teologisessa ajattelussa, Väitöskirja Helsingin yliopisto, Teologisen kirjallisuusseura 1986

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Wikner, Carl Pontus. Tietosanakirja osa 10. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917 Artikkeli sisältää tekstiä tästä tekijänoikeuksiltaan vapaasta lähteestä.
  2. Wikner, Carl Pontus, Nordisk familjebok 32. 1921 (ruotsiksi) Artikkeli sisältää tekstiä tästä tekijänoikeuksiltaan vapaasta lähteestä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]