Katkeratatar
| Katkeratatar | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Tatarkasvit Polygonaceae |
| Suku: | Kosteikkotattaret Persicaria |
| Laji: | hydropiper |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
| Katso myös | |
Katkeratatar (Persicaria hydropiper, syn. Polygonum hydropiper) on yksivuotinen tatarkasvi.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kasvilla on 20–70 cm korkea pystyyn kohoava varsi. Lehdet ovat 5–10 cm, puikeat, lähes ruodittomat, reunoilta hennosti karvaisia, korvakkeet yhtyvät varren ympäri. Kukka on 3–5 mm pitkä, jossa 4–5 tyvestä puoleenväliin yhdistynyttä liuskaa, jotka ovat laidoilta valkoisia tai punertavia. Emiö muodostuu kahdesta yhteen kasvaneesta lehdestä. Tyveltä yhdistyneitä vartaloita 2. Heteitä yleensä 6. Hedelmä on tummanruskea pähkylä. Kukinto on rento harva tähkä.[4] Katkeratatar kukkii heinä–syyskuussa. Kasvi on pippurisen karvaan makuinen.[5]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katkeratatar on levinnyt miltei kaikkialle maapallolla, Afrikkaa se ei ole vielä saavuttanut. Suomessa sitä kasvaa Oulusta alas päin, Etelä-Suomessa yleisesti.[6]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kasvi kasvaa ojissa, lammikoissa, lätäköissä, rannoilla sekä muilla kosteilla, soisilla ja rehevillä paikoilla.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisältää muun muassa kohdun supistuksiin vaikuttavaa polygopiperiiniglukosidia, runsaasti K-vitamiinia, useita flavonoideja, jotka vähentävät hiussuonten haurautta. Kasvista valmistetuilla uutteilla on lääkitty etenkin naisten elinten verenvuotoja. Jalostetun kasvin lehtiä käytetään Japanissa vihanneksena. Villaa on myös värjätty keltaiseksi tällä kasvilla.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lansdown, R.V.: Persicaria hydropiper IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ ITIS (englanniksi)
- ↑ a b Luontoportti: Katkeratatar (Persicaria hydropiper) luontoportti.com. Viitattu 16.10.2017.
- ↑ Den virtuella floran: Bitterpilört (Persicaria hydropiper) (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Katkeratattaren (Persicaria hydropiper) levinneisyys Suomessa Viitattu 16.10.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2020: Katkeratattaren (Persicaria hydropiper) levinneisyys Suomessa.
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Katkeratatar (Persicaria hydropiper)
- United States Department of Agriculture (USDA): Polygonum hydropiper (englanniksi)
- Flora of North America: Persicaria hydropiper(englanniksi)
- Flora of China: Polygonum hydropiper (englanniksi)
