Polkupyörävarkaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee rikosta. Vuoden 1948 elokuvasta katso Polkupyörävaras
Telineeseen jäänyt varastetun polkupyörän lukittu etupyörä.

Polkupyörävarkaus tarkoittaa yleensä polkupyörän anastamista. Sillä tarkoitetaan usein myös polkupyörän luvatonta käyttöä.

Polkupyörävarkaus on rikos muun muassa Suomessa, jossa se on yksi yleisimmistä omaisuusrikoksista.

Pyörävarkaudet Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vedestä nostettuja polkupyöriä.

Polkupyörä on Suomessa varkausrikoksen yleisin kohde. Vuosittain varastetaan arviolta 70 000—100 000 polkupyörää. Vakuutusyhtiöille ilmoitettiin yli 16 000 pyörävarkautta vuonna 2013.[1] Varastettuja pyöriä korvataan vakuutuksista useiden miljoonien eurojen arvosta vuodessa.[2] Poliisille varkauksista ilmoitetaan vain osa; varastetuiksi ilmoitettujen pyörien määrä oli vuonna 2011 noin 15 000. [3] Pyörävarkaudet vähenivät 2000-luvulla, lähtivät kasvuun 2010-luvun taitteessa ja alkoivat jälleen vähetä 2010-luvun keskivaiheilta alkaen. Syiksi vähenemiseen arveltiin uudenlaisten pyörätelineiden mahdollistamaa runkolukintaa, arvopyörien huolellisempaa säilytystä ja päivittäisen asioinnin hoitamista halvemmilla kakkospyörillä[4][5]

Vain murto-osassa tapauksista varastettu pyörä saadaan takaisin tai rikos selviää. Esimerkiksi Helsingin poliisissa pyörävarkauksia ei käytännössä tutkita lainkaan, vaan tutkinta merkitään lopetetuksi heti rikosilmoituksen saavuttua[6]. Löydettyjen pyörien määrä vastaa vajaata kymmentä prosenttia varastetuiksi ilmoitetuista. Ilmoitetuista polkupyörävarkauksista selviää alle kolme prosenttia, yleensä muun rikostutkinnan ohessa.[3]

Varkaiden motiivit ottaa toisen pyörä vaihtelevat. Pyörä voidaan anastaa suunnitelmallisesti jälleenmyyntiä varten, tai pyörästä voidaan irrottaa osia omaan pyörään ja hylätä loppuosa siitä. Pyörä voidaan varastaa kotimatkaa varten (luvaton käyttö), jonka jälkeen se hylätään maastoon tai heitetään sillalta jokeen. Vakuutusyhtiö Ifin mukaan pyörävarkaudet jakautuvat kahteen pääryhmään. Ammattivarkaat suosivat arvokkaita pyöriä, joita he anastavat valikoidusti ja usein tilausten perusteella. Toinen ääripää on hetken mielijohteesta tehty pyörän ”lainaaminen” vaikkapa ravintolaillan jälkeen. Silloin pyörä voi olla melkein millainen vain kunhan sen saa helposti käyttöönsä.[7]

2010-luvun lopulla yleistyi anastettujen pyörien nopea myynti sosiaalisessa mediassa tai Tori.fi-palvelussa valokuvin ja tekaistulla myyjännimellä. Uhreiksi joutuneet ja vapaaehtoiset alkoivat seurata ilmoituksia, verrata niitä sosiaalisessa mediassa tehtyihin pyörien katoamisilmoituksiin (niille on erityisiä Facebook-ryhmiä) ja järjestää ilmoittajien kanssa valetapaamisia, joihin saattoivat saada poliisin mukaansa tekijän vastuuseen saamiseksi. Poliisilla ei välttämättä ole resursseja tällaiseenkaan apuun, vaikka se kannustaakin kansalaisia omatoimiseen tutkintaan lain sallimissa puitteissa. Aktiivijäljittäjien mielestä on väärin, etteivät kansalaiset saa poliisilta apua rikostapauksissa, joissa sitä yleisimmin tarvitsisivat.[8]

Varkauksista suurin osa kohdistuu hinnaltaan alle tuhannen euron pyöriin. Arvokkaiden pyörien varastaminen on harvinaisempaa, sillä ne lukitaan paremmin ja säilytetään turvallisemmissa paikoissa.[1] Noin puolet varkauksista tapahtuu kotipihalta. Syyksi varkauksien korkeaan määrään on esitetty mm. kunnollisten lukitusmahdollisuuksien puute.[3]

Poliisin haltuun päätyy Suomessa vuosittain satoja polkupyöriä, joiden omistajaa ei onnistuta löytämään, koska kansalaiset eivät vaivaudu tekemään katoamisista rikosilmoituksia tarkkoine tuntomerkkeineen, kuten rungonnumeroineen[8]. Poliisi myy varastossaan olevat löytöpyörät huutokaupalla.[1][9]

Pelko polkupyörävarkauden kohteeksi joutumisesta on arvioitu erääksi keskeisimmistä syistä, jotka vähentävät polkupyörän käyttöä Suomessa.[3] Erään suomalaisen opinnäytekyselyn mukaan yleisin uuden polkupyörän hankinnan syy oli edellisen pyörän menetys varkaalle.[10]

Pyörävarkaudet muissa maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belgialaisen tutkimuksen mukaan polkupyörävarkaus on levinnein rikollisuuden muoto Euroopassa.[11] Se on myös kansainvälisesti järjestäytynyttä: Suomessa kadonneita pyöriä on löydetty ulkomailta varastohalleista muun varastetun tavaran joukosta[8].

Vuonna 2004 julkaistun raportin mukaan Britanniassa varastettiin 439 000 polkupyörää vuodessa eli lähes yksi joka minuutti. Siellä 17 % pyöräilijöistä sanoi 1990-luvun lopun tutkimuksessa joutuneensa varkauden kohteeksi. Heistä neljännes lopetti pyöräilyn kokonaan sen takia ja kaksi kolmannesta sanoivat vähentäneensä pyöräilyä varkaustapauksen jälkeen. [12]

Varkauksien ennaltaehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimapihdit, pyörävarkaan työkalu.

Polkupyörävarkauksia voidaan turvallisen säilytyksen ja lukituksen tehostamisen lisäksi ehkäistä mm. vartioiduilla pyöräparkeilla ja merkitsemällä pyöriä kaiverruksin ja mikrosiruin. Kotona polkupyörää suositellaan säilytettäväksi lukitussa pyörävajassa tai autotallissa[13]. Arvopyöriä säilytetään usein jopa asuintiloissa. Lainattavien tai vuokrattavien kaupunkipyörien on myös arveltu vähentävän varkauksia[3] tai ainakin polkupyörän luvattomia käyttöönottoja ja kaupunkilaisten tarvetta omistaa oma pyörä.

Polkupyörän lukitsemiseen on syytä käyttää yhtä tai useampaa kunnollista pyörälukkoa, kuten vankkaa U-lukkoa. Kahden erilaisen lukon käyttö vähentää varkauksia, sillä monet pyörävarkaat ovat erikoistuneet tietyn tyyppisiin lukkoihin ja pitävät mukanaan vain niihin sopivaa työkalua. Polkupyörä kannattaa kiinnittää rungostaan johonkin kiinteään rakenteeseen. Kiinnitys pitäisi tehdä mahdollisimman ylhäältä, jotta varas ei saa voimapihdeilleen tukea maasta eikä lisävoimaa oman kehonsa painosta. Sähköpyörävarkauksissa tukea pihdeille on havaittu saatavan pyörän moottorista.[14]. Lukitukseen käytettävä rakenne on syytä tutkia, sillä ammattivarkaat saattavat kyhätä vilkkaille paikoille tukevasti alustaan ankkuroidun näköisiä, mutta irtonaisia putkia, liikennemerkkejä tms., englanniksi sucker poles eli ”hölmöntolpat”, jotka mahdollistavat pyörän varastamisen sekunneissa.[15] [16] [17] Rungon lisäksi on suositeltavaa lukita sekä etu- että varsinkin takapyörä.[18] Perinteisten etupyörää hyödyntävien pyörätelineiden sijaan pyritään kehittämään telineitä, joihin pyörän voisi lukita rungostaan, mutta jotka eivät veisi perinteisiä telineitä enempää tilaa.[19]

Turvamerkintänä on Suomen poliisi käyttänyt henkilötunnuksen kaivertamista keskiön alle. Merkinnöistä on nyttemmin ainakin osittain luovuttu.[18]

Newcastlen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan niinkin yksinkertainen keino kuin tarkkailevaa silmäparia esittävän kuvan ripustaminen pyöräpysäköintipaikan ylle vähentää pyörävarkauksia.[20]

Kuluttajajärjestöt ja Euroopan pyöräilyliitto ovat pyytäneet alan teollisuutta kehittämään suunnitelmia sarjanumeroiden, tunnistesirujen ja pakollisten varmuuslukkojen yhdenmukaistamiseksi. Tämä ei kuitenkaan ole toteutunut.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Lasse Kerkelä: Polkupyörävarkaudet yleistyneet rajusti viime vuonna Helsingin Sanomat. 31.3.2014. Helsinki: Helsingin Sanomat. Viitattu 14.8.2014.
  2. Polkupyörävarkaudet 1992–2014 (PDF) Finanssialan keskusliitto. Viitattu 19.7.2019.
  3. a b c d e Lauri Heikkilä: Polkupyörävarkauksien ennaltaehkäisy Kirjallinen kysymys eduskunnassa (KK 517/2012). Arkistolinkki: Internet Archive, tallennettu 6.10.2014, viitattu 19.7.2019.
  4. Palmgren, Johannes: Fillarivarkaudet jatkoivat alamäkeään finanssiala.fi. 26.3.2018. Viitattu .7.2019.
  5. Polkupyörävarkaudet 1992-2014. Finanssialan Keskusliitto 2015. Luettu 24.10.2015. [ PDF].
  6. Kerkelä, Lasse & Saarinen, Juhani: Poliisi ei ole onnistunut selvittämään yli 80 kunnassa yhtään varkautta omilla tutkintatoimillaan tänä vuonna – Hakukone kertoo kotikuntasi tilanteen Helsingin Sanomat. 7.11.2018. Viitattu 7.11.2018. (Tilaajille.)
  7. Pyörävarkaudet kuriin tulevana kesänä, Vakuutusyhtiö If 2.5.2011. Viitattu 1.10.2014.
  8. a b c Hämäläinen, Veli-Pekka: Pyörävarkauksista tuli rikollisten raha-automaatti, koska kiinni jää niin harvoin – perheenisä ei luovuttanut, vaan paljasti varkaan ovelalla juonella Yle Uutiset. 18.7.2019. Viitattu 19.7.2019.
  9. Anna Leinonen: Torinrannasta sukellettiin lastenrattaat, puutarhakalusteita ja kymmeniä polkupyöriä Kaleva.fi. 3.8.2013. Oulu: Kaleva. Viitattu 14.8.2014.
  10. Innanen, Kristiina: Polkupyörän ostopäätösprosessi ja siihen vaikuttavat tekijät, s. 59. Opinnäytetyö. Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Liiketalouden koulutusohjelma, markkinointi, 2013. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 1.10.2014).
  11. a b Dhaene, Jan: Polkupyörävarkaudet, kirjallinen kysymys, Parlamentin jäsenten esittämät kysymykset, Euroopan parlamentti 29.9.2003. Viitattu 1.10.2014.
  12. Thorpe, A., Johnson, S.D. ja Sidebottom, A. Responses to bike theft: Design, implementation, evaluation. Bikeoff Research Initiative, bikeoff.org. Viitattu 1.10.2014.
  13. Estä pyörävarkaus – lukitse pyöräsi if.fi. Viitattu 19.7.2019.
  14. Ziemann, Marcus: U-lukko on pyörävarkaan painajainen – näillä vinkeillä pyörääsi ei helpolla varasteta Yle Uutiset. 30.7.2017. Viitattu 19.7.2019.
  15. Look out for Sucker Poles!, Chicargobike 17.9.2012. Viitattu 13.6.2016.
  16. Bike Theft Gangs Using 'Sucker Poles' to Steal Bikes Across the City (DNA Info)
  17. Chicago bike riders: Watch for `sucker poles` to avoid theft, Fox News 12.11.2013. Viitattu 1.10.2014. Archive.is
  18. a b PolkupyoräWiki: Polkupyörän suojaaminen varkailta
  19. Grevholm, Erik: ”Polkupyörävarkaudet”, Rikoksentorjuntatyö käytännössä, Paikallisen rikoksentorjunnan käsikirja no. 3, s. 71–80. Alkuteos Brottsförebyggande åtgärder i praktiken. Lokalt brottsförebyggande arbete idéskrift #3, Brottsförebyggande rådet. BRÅ-rapport 2000:1. Suomennos Sipiläinen, Tomi. Rikoksentorjuntaneuvosto. ISBN 951-53-2267-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 1.10.2014). Arkistolinkki: Internet Archive, tallennettu 11.10.2017, viitattu 19.7.2019.
  20. Watching eyes reduce bike theft, Bicycle theft can be significantly reduced simply by placing pictures of staring eyes above bike racks, researchers at Newcastle University have found. Newcastle University 24.4.2013. Viitattu 1.10.2014. Archive.is

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gamman, L., Thorpe, A. ja Willcocks, M. (2004). ”Bike Off! Tracking the Design Terrains of Cycle Parking: Reviewing Use, Misuse, and Abuse.” Crime Prevention and Community Safety: An International Journal, 6(4), ss. 19–36.
  • Green, Stuart P. Thirteen ways to steal a bicycle : theft law in the information age. Cambridge, Mass. : Harvard University Press, 2012. ISBN 9780674065031.
  • Johnson, S. D., Sidebottom, A. ja Thorpe, A. (2008). Bicycle theft. Problem-Oriented Guides for Police Series. U.S. Department of Justice, Office of Community Oriented Policing Services. Teos verkossa
  • Sidebottom, A., Thorpe, A. ja Johnson, S. D. (2009). "Using targeted publicity to reduce opportunities for bicycle theft: A demonstration and replication." European Journal of Criminology. Vol 6(3), ss. 267–286. Abstrakti verkossa
  • Sidebottom, A. (2012). Bicycle (bike) theft]. JDiBrief Series. London: University College London, Jill Dando Institute of Security and Crime Science. ISSN: 2050-4853. Teos verkossa
  • Thorpe, A., Johnson, S.D. ja Sidebottom, A. (2012). ”The impact of seven prototype bicycle parking stands on opportunities for bicycle theft.” Teoksessa P. Ekblom (Ed.), Design Against Crime: Crime Proofing Everyday Products. Crime Prevention Studies 27. Lynne Rienner.
  • Zhang, L., Messner, S. ja Liu, J. (2007). "Bicycle-Theft Victimization in Contemporary Urban China: A Multilevel Assessment of Risk and Protective Factors." Journal of Research in Crime and Delinquency. Vol 44(4), ss. 406–426.