Pyöräteline

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Perinteisiä pyörätelineitä.
Yksinkertainen, muodoltaan pyörän U-lukkoa mukaileva teline. Pultit tosin vaikuttavat kovin helpoilta avata.
Vanhan polkupyörän muotoisia telineitä.
Kierrejousen muotoinen muunnelma perinteisestä etupyörää tukevasta telineestä.

Pyöräteline tai polkupyöräteline on polkupyörien pysäköintiin tarkoitettu teline, johon tuettuna polkupyörät pysyvät pystyssä ja johon ne voidaan lukita pyörävarkauksien estämiseksi.[1] Pyörätelineeksi kutsutaan joskus myös muunlaisia pyörien säilytykseen tarkoitettuja varusteita, kuten pyörävaraston kattokoukkuja tai autoon kiinnitettävää polkupyörän kuljetustelinettä.

Pysäköintiin tarkoitettuja pyörätelineitä on julkisten rakennusten ja suosittujen käyntikohteiden edustalla: koulujen, työpaikkojen, kirjastojen, terveyskeskusten, rautatieasemien jne. Pyörätelineitä on myös asuinrakennusten pihoilla tai erillisessä pyöräsuojassa. Hyvän pyörätelineen pitää estää varkauksien lisäksi pyörien vahingoittuminen niiden käyttäjien tai sivullisten toimien takia.[2][3]

Pyörätelineisiin polkupyörät pysäköidään yleensä vierekkäin, jolloin telineessä on pyöräpaikkoja noin 60 cm välein jotteivät pyörien ohjaustangot sotkeudu toisiinsa. Perinteiset pyörätelineet perustuvat uriin, joihin polkupyörän etupyörä työnnetään. Yhä kalliimpien pyörien käyttäminen ja sitä myötä pyörävarkauksien lisääntyminen on korvannut perinteiset pyörätelineet yhä useammissa paikoissa malleilla, joihin polkupyörät voidaan helposti lukita rungostaan pyöränomistajien omalla vaijeri- tai U-lukoilla.[4] Lukinta rungosta on sitä tärkeämpää, mitä vilkkaammalla paikalla pyöräteline on ja mitä pidempään siinä pyöriä säilytetään[5]. Myös pyörärenkaiden leveysvalikoiman lisääntyminen on vaikeuttanut perinteisten pyörätelineiden asemaa, ne kun soveltuvat usein vain normaaleille 42–47 mm leveille pyöränrenkaille. Pyörätelineiden tilankäytölle asettaa haasteita muun muassa se, että niihin olisi voitava pysäköidän myös peräkärryllä varustettuja pyöriä.[3]

Muiden katukalusteiden tapaan pyörätelineet ovat julkisilla paikoilla yleensä maahan tai rakennuksen seinään kiinnitettyjä. Tällä halutaan estää paitsi pyörävarkauksia, myös pyörätelineiden käyttöä vandalismissa tai murroissa esimerkiksi kulkuesteiden rakentamiseen tai näyteikkunoiden rikkomiseen.[3]

Perinteinen pyöräteline[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteinen Suomessa käytettävä pyöräteline muodostuu kulma- tai lattaraudasta hitsatusta jalustakehikosta ja sen yli kaareutuvista metallitankopareista. Kun polkupyörän etupyörä työnnetään tankoparin väliin, eturengas ja koko pyörä pysyy kohtisuorassa asennossa maanpintaan nähden. Polkupyörä lukitaan tällaiseen telineeseen helpoiten etupyörästään, jolloin muun osan pyörästä voi helposti varastaa; rungosta lukitsemiseen tarvitaan pitkä ketjulukko. Perinteistä pyörätelinettä ei myöskään ole yleensä kiinnitetty maahan, jolloin pyörävaras voi nostaa pyörät telineineen pakettiauton kyytiin.[3]

Uudempia telinetyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikaiset pyörätelineet on yleensä suunniteltu tekemään pyörien rungostaan lukitsemisen helpoksi ja varmaksi. Muotoiluratkaisuja on markkinoilla useita, mutta useimmiten niissä on noin 60–70 cm korkeudelle ulottuva tukeva, molemmista päistä suljettu, metalliputkesta tai -tangosta tehty lenkki, jonka lähelle pyörän runkoputken saa niin, että pyöränlukon voi kiertää molempien putkien ympäri. Lähes kaikki telineet on suunniteltu maahan tai rakennuksen seinään kiinnitettäviksi, ja monissa on otettu huomioon myös muun muassa työkoneella tapahtuva lumenauraus telineen läheltä. Pelkän tarkoituksenmukaisuuden lisäksi pyörätelineissä voidaan nykyisin toteuttaa myös taiteellisia tavoitteita putkikonstruktioiden muotoilussa ja värityksessä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. hakusana "pyöräteline" Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 10.10.2017.
  2. Laakso, Maarit: ”2.1.2 Pyöräteline”, Ihan pihalla! Ulkokalusteperhe yläkoulujen pihoille. Opinnäytetyö. Savonia-ammattikorkeakoulu, Muotoilun koulutusohjelma, 2012. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c d e Hönö, Emilia: ”4.1 Pyöräteline”, Pyörätelineen suunnittelu PP-Tuote Oy:lle, s. 14. Opinnäytetyö. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Muotoilun koulutusohjelma, 2014. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.10.2017).
  4. Grevholm, Erik: ”Polkupyörävarkaudet”, Rikoksentorjuntatyö käytännössä, Paikallisen rikoksentorjunnan käsikirja no. 3, s. 71–80. Alkuteos Brottsförebyggande åtgärder i praktiken. Lokalt brottsförebyggande arbete idéskrift #3, Brottsförebyggande rådet. BRÅ-rapport 2000:1. Suomennos Sipiläinen, Tomi. Rikoksentorjuntaneuvosto. ISBN 951-53-2267-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 10.10.2017). (Arkistoitu – Internet Archive) Arkistolinkki: Internet Archive (Arkistoitu – Internet Archive), tallennettu 11.10.2017, viitattu 19.7.2019.
  5. Ziemann, Marcus: U-lukko on pyörävarkaan painajainen – näillä vinkeillä pyörääsi ei helpolla varasteta Yle Uutiset. 30.7.2017. Viitattu 19.7.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]