Poitsilan kartano

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Poitsilan kartanon päärakennus

Poitsilan kartano on vanha kartano ja nykyinen oppilaitosrakennus Haminassa. Juuret ulottuvat 1460-luvulle, jolloin Niklis Poitz sai hankkimansa maat rälssiksi. Kartano on historiansa aikana kuulunut Poitzin, Bruunin ja Aladinin suvuille. Kartanon empiretyylinen päärakennus on Theodor Deckerin suunnittelema ja valmistunut vuonna 1867.[1][2]

Jamilahden kansanopisto on toiminut kartanon tiloissa vuodesta 1949 lähtien.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin vuonna 1456 Suomeen saapui ritari Eerik Akselinpojan johtamien tanskalaisten joukkojen eräänä päällikkönä pommerilaissyntyinen aatelismies Niklis Poitz. He saivat Suomen suostumaan tanskalaisen kuningas Kristian I:n valtaan. Vuonna 1463 Eerik Akselinpoika myönsi Niklis Poitzille rälssioikeudet tämän kaikkiin maaomistuksiin. Niklis Poitz sai hankittua omistukseensa huomattavat osat Vehkalahden Norspyyn ja Grotilan kyliä ja perusti sinne säterikartanonsa, jonka nimeksi muodostui Poitsilan kartano.

Seuraavat Poitz-suvun miehet saivat laajennettua kartanon omistuksia niin, että 1600-luvulla ne lopulta käsittivät Norspyyn, Hillon ja Grotilan kylät kokonaan. Näin oli syntynyt maantieteellisesti yhtenäinen Poitsilan suurkylä, kartanokylä, länsirajallaan Summa, pohjoisrajallaan Salmenkylä-Husulan jakokunta ja rajoittuen etelässä ja idässä mereen. Poitz-suvun miehet omistivat Poitsilan kartanon, kunnes 1700-luvun alussa Niiles Martinpoika Poitz myi sen eversti von Burghausenille. Useiden omistajanvaihdosten jälkeen, 1700-luvun puolivälissä Poitsilan kartanon osti haminalainen suurporvari Heino Eerik Bruun, jonka sukuhaarassa kartano pysyi 1800-luvun lopuille.

Vuonna 1888 Turun hovioikeuden varapresidentti, tuomari Francis Bruun myi jäljellä olevat osat Poitsilan kartanoa Venäjältä tulleelle siirtolaiselle, Haminan porvarille, kauppaneuvos Konstantin Ivanovits Aladinille. Vuonna 1949 Aladin-suku myi Poitsilan kartanon päärakennuksen ja tontin Jamilahden kansanopistolle. Poitsilan maita jäi kuitenkin Aladinien omistukseen. Pohjois-Poitsilan alue oli jo 1800-luvulla irrotettu Poitsilan kartanosta erilliseksi kiinteistöksi, Ruissalon kartanoksi, jonka sittemmin osti erään Bruun-sukuisen naisen aviomies, pankinjohtaja, varatuomari Verneri Merus. Meruksen perikunta sittemmin 1970-luvulla myi Ruissalon maat Vehkalahden kunnalle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sjöström (2011), "Medieval landed inheritances of the Junkar and Vilken lineages of Vehkalahti, Finland", Journal of the Foundation for Medieval Genealogy, vol 3 issue 5 (2011 January), pp 425–461

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Poitsilan historiaa - Etelä-Kymenlaakson yhdistykset
  2. Tanja Hellsten: Kauppaneuvos Topi Silvo (1875–1960) Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu 11.2.2011. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. Jamilahden historia
Tämä arkkitehtuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.