Pohjois-Baikalin piiri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pohjois-Baikalin piiri Burjatian kartalla.

Pohjois-Baikalin piiri (ven. Северо-Байкальский район, Severo-Baikalski raion, burjaatiksi Хойто-Байгалай аймаг, Hoito-Baigalai aimag[1]) on kunnallinen itsehallintoalue Burjatian tasavallassa Venäjällä. Vuonna 1925 perustetun[2] piirin pinta-ala on 53 991 neliökilometriä.[3] Asukkaita on 14 700 henkeä (vuonna 2009).[4]

Pohjois-Baikalin piiri sijaitsee Burjatian pohjoisosassa. Idässä se rajoittuu Mujan, kaakossa Bauntin, etelässä Kurumkanin ja Barguzinin piireihin sekä lännessä ja pohjoisessa Irkutskin alueeseen. Kokonaan Pohjois-Baikalin piirin sisäpuolella Baikalin luoteisrannalla sijaitsee piiriin kuulumaton Severobaikalskin kaupunkipiirikunta, asukasluvultaan piiriä suurempi.

Piirin alue käsittää Baikalin pohjoisrannat ja Verhnjaja Angaran jokilaakson. Pinta-alasta huomattava osa on metsää.[5] Hyötykaivannaisia ovat polymetallit, kupari ja nikkeli, kulta, kalium- ja alumiiniraaka-aineet, rakennuskivi, kvartsi, maametallit ja apatiitti.[6] Seudulla sijaitsee Barguzinin luonnonpuisto.[7]

Piiriin kuuluvat Jantšukanin, Kitšeran, Nižneangarskin ja Novyi Uojanin kaupunkikunnat (kaupunkimaiset taajamat) sekä kuusi maalaiskuntaa: Angoja, Baikalskoje, Holodnoje, Kumora, Uojan ja Verhnjaja Zaimka. Neljällä maalaiskunnalla on evenkiläisen kunnan status.[8] Hallinnollinen keskus on Nižneangarsk, josta on 1025 kilometriä tasavallan pääkaupunkiin Ulan-Udeen.[3] Asutuskeskuksia on yhteensä 12.[9]

Seudun kanta-asukkaita ovat evenkit,[10] joita nykyään on 4,5 % piirin väestöstä. Venäläisiä on 83,8 %, ukrainalaisia 3,6 %, burjaatteja 2,9 %, tataareja 1,1 % ja valkovenäläisiä 0,7 %.[11] Kaupunkiväestön osuus on 78,2 %.[4]

Piirin kautta kulkee Baikalin–Amurin rautatie. Tärkeimmät elinkeinot ovat kalastus ja kalanjalostus, rakennus- ja kaivostoiminta sekä puunhankinta ja -jalostus.[9] Suuria maatalousyrityksiä on kaksi. Evenkit harjoittavat metsästystä, kalastusta ja poronhoitoa.[12]

Piirissä on kolme lasten taidekoulua, kulttuuri- ja vapaa-ajankeskuksia, kirjastolaitos[13] ja kotiseutumuseo. Nižneangarskissa toimii vuonna 1992 perustettu evenkiläinen kansanperinnekeskus ja taidesalonki.[9] Seudulla on useita kuumia lähteitä, joista tunnetuin on Baikalin itärannalla sijaitseva Hakusyn parantola.[14]

Paikallislehtenä ilmestyy Baikalski meridian (”Baikalin meridiaani”).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Burjaad Respublika: Zahirgaata gazar daidyn hubaari Viitattu 12.3.2010.
  2. Severo-Baikalski raion: Istoritšeskaja spravka Viitattu 12.3.2010. (venäjäksi)
  3. a b Ministerstvo kultury Respubliki Burjatija: Severo-Baikalski raion Viitattu 12.3.2010. (venäjäksi)
  4. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki: Tšislennost naselenija Rossijskoi Federatsii po gorodam, posjolkam gorodskogo tipa i raionam na 1 janvarja 2009 g. 2009. Moskva: Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Rosstat). Viitattu 12.3.2010. (venäjäksi)
  5. Severo-Baikalski raion: Prirodnyje resursy Viitattu 12.3.2010. (venäjäksi)
  6. Severo-Baikalski raion: Poleznyje iskopajemyje Viitattu 12.3.2010. (venäjäksi)
  7. Severo-Baikalski raion: Pamjatniki prirody Viitattu 12.3.2010. (venäjäksi)
  8. Severo-Baikalski raion: Selskije poselenija Viitattu 12.3.2010. (venäjäksi)
  9. a b c Administratsija MO ”Severo-Baikalski raion”: Pasport raiona Viitattu 12.3.2010. (venäjäksi)
  10. Severo-Baikalski raion: Naselenije Viitattu 12.3.2010. (venäjäksi)
  11. Administratsija MO ”Severo-Baikalski raion”: Istorija raiona Viitattu 12.3.2010. (venäjäksi)
  12. Severo-Baikalski raion: Selskoje hozjaistvo Viitattu 12.3.2010. (venäjäksi)
  13. Administratsija MO ”Severo-Baikalski raion”: Sotsialnaja sfera Viitattu 12.3.2010. (venäjäksi)
  14. Severo-Baikalski raion: Termalnyje istotšniki Viitattu 12.3.2010. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]