Pogo
Pogo on humoristinen strippisarjakuva, jota piirsi ja kirjoitti yhdysvaltalainen Walt Kelly (1913–1973). Sarja ilmestyi syndikoituna vuosina 1949–1975. Pogo on ollut arvostettu taitavan piirrostyönsä, omalaatuisen huumorinsa ja sisältämänsä poliittisen satiirin vuoksi.
Pogo sijoittuu Okefenokeen suolle, joka on todellinen paikka Yhdysvaltain Georgian ja Floridan osavaltioiden rajalla. Sarjan hahmot ovat ihmismäisinä kuvattuja eläimiä, jotka edustavat karrikoituja luonteenpiirteitä. Hahmoja on kaikkiaan hyvin runsaasti, mutta päähenkilöihin kuuluvat ainakin vilpitön ja hyväntahtoinen Pogo-opossumi, sikaria poltteleva Albert-alligaattori, viisaudellaan ylpeilevä ja juonikas Howland-pöllö, synkeämielinen piikkisika ”Porky Pine”, höpsö kilpikonna Churchy LaFemme, ylpeä poliisikoira Beauregard ja viehättävä haisunäätä Miz Mademoiselle Hepzibah. Kaikki hahmot puhuvat omituista murteellista englantia, joka muistuttaa lähinnä Etelävaltioiden murretta, mutta sisältää paljon kielioppivirheitä, oudosti muotoiltuja ja keinotekoisia sanoja sekä koomista nonsenseä. Kelly sisällytti Pogoon usein myös visuaalista metahuumoria. Hän muun muassa tekstitti joidenkin sivuhahmojen puhekuplat erikoisilla kirjasintyypeillä, jotka kuvasivat hahmon persoonallisuutta. Esimerkiksi vanhoillinen diakoni-piisami puhuu aina fraktuura-kirjaimilla ja show-miesmäinen karhu P. T. Bridgeport sirkusjulisteiden värikkäällä fontilla, kun taas hautausurakoitsija-korppikotka Sarcophagus MacAbren puhekuplat muistuttavat mustareunuksisia kuolinilmoituksia.
Walt Kelly loi Pogon ensimmäiset hahmot alun perin sarjakuviin, joita hän piirsi Dell Comicsin julkaisemaan Animal Comics -nimiseen sarjakuvalehteen vuodesta 1942. Pogo ja Albert olivat mukana jo ensimmäisestä tarinasta alkaen. Varhaisissa tarinoissa esiintyi myös Bumbazine-niminen tummaihoinen poika, mutta Kelly häivytti pian ihmishahmot kokonaan pois sarjasta. Lokakuussa 1948 hän alkoi piirtää samoista hahmoista kertonutta Pogo-nimellä ilmestynyttä sarjaa New York Star -lehteen, jonka kuvittajaksi hänet oli palkattu. Kyseinen lehti meni nurin jo seuraavan vuoden tammikuussa, mutta Kelly sai sen jälkeen myytyä Pogon Post-Hall-syndikaatille, joka alkoi levittää sitä. Sarja alkoi ilmestyä 16. toukokuuta 1949.[1] Pogo ilmestyi parhaimmillaan lähes 500 lehdessä 14 eri maassa. Walt Kelly kuoli vuonna 1973, mutta hänen leskensä Selby Kelly jatkoi Pogon tekemistä vuoteen 1975, jolloin sarja lakkautettiin. Los Angeles Times Syndicate alkoi julkaista sarjaa vielä uudelleen vuonna 1989 Larry Doylen kirjoittamana ja Neal Sterneckyn piirtämänä.[2] Se kuitenkin lakkasi jo muutaman vuoden kuluttua.
Pogon huumori lähti usein liikkeelle perinteisestä slapstick-huumorista, mitä täydensi hahmojen omalaatuinen, humoristinen kieli. Kelly teki absurdia satiiria monenlaisista inhimillisen elämän ilmiöistä laittamalla eläinhahmonsa jäljittelemään ihmisten toimintaa, mutta ymmärtäen aina jotain väärin tai tulkiten vertauskuvalliset sanonnat kirjaimellisesti koomisin seurauksin. Juoni eteni usein omituisten assosiaatioiden kautta aiheesta toiseen. Pogon piirrostyyli muuttui sarjan myöhäisinä vuosina koko ajan runsaammaksi ja yksityiskohtaisemmaksi. Jotkut sarjassa esiintyneistä lausahduksista muodostuivat suosituiksi hokemiksi, varsinkin sarkastinen toteamus ”We have met the enemy, and he is us” (”Olemme kohdanneet vihollisen, ja hän on me”), jota Kelly käytti useissa ympäristönsuojelua puolustaneissa stripeissä.[3]
Kelly sisällytti Pogoon paljon poliittista satiiria. Vaalivuosina Pogo suostuteltiin usein pyrkimään vasten tahtoaan Yhdysvaltain presidentiksi. Sarjassa nähtiin eläinkarikatyyrejä monista tunnetuista poliitikoista. Kellyn ensimmäinen ja huomiota herättävin kokeilu tällä saralla oli vuonna 1953 ilmestynyt tarina, jossa kommunistivainoistaan tunnettu senaattori Joseph McCarthy oli kuvattu Simple J. Malarkey -nimisenä häijynä ilveksenä. Myöhemmin vuorossa oli monia Yhdysvaltain ja ulkomaiden johtajia. Koska kaikki lehdet eivät aina suostuneet julkaisemaan rohkeimmin kantaa ottavia Pogo-strippejä, Kelly otti tavaksi piirtää samoille päiville vaihtoehtoisia ”pupustrippejä”, joiden sisältö oli mahdollisimman harmitonta.[4]
Muut sarjakuvapiirtäjät ovat ylistäneet sekä Pogon piirrostyyliä että sisältöä. Sarjakuvahistorioitsija Robert C. Harveyn mukaan Pogo edustaa ”sarjakuvan huippua taiteena”.[5]
Pogoa ei ole julkaistu suomeksi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Robert C. Harvey: The Art of the Funnies: An Aesthetic History. University Press of Mississippi 1994.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Harvey 1994, s. 191–192.
- ↑ Pogo and Walt Kelly (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) Okefenokee Swamp Park. Viitattu 18.12.2014.
- ↑ Harvey 1994, s. 186–187, 197, 199.
- ↑ Harvey 1994, s. 188, 192–196, 198.
- ↑ Harvey 1994, s. 185, 188.