Pkhovi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pkhovin sijainti nykyisessä Georgiassa.

Pkhovi (georg. ფხოვი), tunnettu myös nimellä Pkhoeti (georg. ფხოეთი), on keskiaikainen nimi Georgian koillisosan vuoristoalueille, jotka jakautuivat myöhemmin Pšavin ja Khevsuretin provinsseihin. Pkhovi sijaitsee Aragvi-joen yläjuoksulla ja kolmessa alppilaaksossa heti Suuren Kaukasuksen korkeimpien huippujen pohjoispuolella. Nykyisin alue kuuluu Dušetin piirikuntaan ja Mtskheta-Mtianetin hallintoalueeseen. Alueen asukkaat, pkhovilaiset (georg. ფხო[ვ]ელნი, pkho[v]elni), olivat georgialaisten ylämaalaisten heimo, joka tunnettiin sotaisuudestaan ja yleisestä välinpitämättömyydestään kuninkaan auktoriteettia kohtaan.

Paikannimi Pkhovi, joka saattaa olla peräisin georgian kielen "rohkeaa" tai "urheaa" tarkoittavasta juuresta, esiintyy ensimmäisen kerran 600-luvun Kartlin kääntymys -kronikan kappaleessa, jossa kerrotaan paikallisten ylämaalaisten vastustaneen kuningas Mirian III:n ja Pyhän Ninon, itäisen Georgian (Kartlin/Iberian) 300-luvun apostolin, yrityksiä käännyttää heitä kristinuskoon. Painostuksen kerrotaan pakottaneen useita pkhovilaisia perheitä muuttamaan kaakkoon Tušetiin.

Vaikka alueen väestö olikin nimellisesti suoraan Georgian kruunun hallinnon alla, heitä ei koskaan täydellisesti integroitu keskiaikaisen Georgian feodaaliseen järjestelmään. Aateliset maanomistajat tai ulkomaiden hyökkäykset eivät juurikaan vaikuttaneet heihin.[1] Kuten professori Kevin Tuite Montréalin yliopistosta on kuitenkin ehdottanut,

»[Pkhovin ylämaalaiset] ottivat käyttöön georgialaisen feodalismin merkittävimmät käsitteet ja sanaston. Sen sijaan, että hierarkian, herran ja vasallin riippuvaisuussuhteen, maanomistuksen ja sotilas- tai työveron periaatteet jne. olisivat ilmenneet maan tasolla, ne heijastettiin kosmologiselle tasolle ja asetettiin yleisgeorgialaisesta (tai mahdollisesti Kaukasuksen laajuisesta) uskontojärjestelmästä perittyjen uskomusten päälle.»
(Tuite 2002, 2004.[2])

Lebaiskarin torni pkhovilaisessa maisemassa.

Georgian ortodoksisen kirkon asema oli myös heikko, ja pkhovilaiset säilyttivät erikoisen esikristillisten ja kristillisten uskomusten sekoituksen. Tämä on vaikuttanut Pkhovin uskonnolliseen arkkitehtuuriin: kun Georgian muilla ylämaa-alueilla, kuten Svanetiassa, Khevissä, Mtiuletissa ja Ratšassa, jokaisessa kylässä on ainakin yksi kirkko 400–1700-luvuilta, Pkhovissa georgialaisia ortodoksikirkkoja ei vaikuta olevan lainkaan. Niiden sijaan alueella on runsaasti pyhiä paikkoja, joista arvostetuimpiin viitataan nimillä khati tai džvari eli "ikoni" ja "risti" georgian yleiskielessä. Pkhovissa ne viittaavat kuitenkin pyhien kuvien lisäksi pyhäkköihin, joissa niitä säilytetään, ja jumaluuteen, jonka uskotaan asuvan pyhäkössä.[1]

Pkhovin vuoristoklaanien uppiniskainen itsenäisyys johti siihen, että kuninkaalliset joukot tunkeutuivat ajoittain alueelle ja yrittivät alistaa pkhovilaisia. Yksi tuhoisimmista pkhovilaisia vastaan suunnatuista retkikunnista oli Georgian kuningaskunnan kulta-aikana hallinneen kuningatar Tamarin järjestämä hyökkäys noin vuonna 1212. Ajan kronikka kertoo verisestä, kolme kuukautta kestäneestä kampanjasta, jota johti Tamarin kenraali Ivane atabek ja joka jätti useita pkhovilaisia kyliä ja pyhäkköjä tuhoutuneiksi.[2]

Termi Pkhovi hävisi käytöstä 1400-luvulla, ja sen korvasivat nimet Pšavi and Khevsureti. Nimi on kuitenkin säilynyt Šuapkhon kylän nimessä (šua- tarkoittaa georgiaksi "keski-")[3] ja vainahien nimessä Khevsuretille – Pkhia.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]